10 opittua asiaa kiipeilystä

Tässä on muutama matkan varrella oppimaani asiaa kiipeilystä. Nämä ovat täysin omaan kokemukseen perustuvia eikä mitään ultimaattisia totuuksia. Jonkun muun tekemä lista poikkeaa varmasti omastani joten jokainen tulkitkoon tätä miten haluaa.

1. Älä vertaa itseäsi muihin

Aina on parempia kiipeilijöitä. Jokainen kiipeää omalla kropalla ja jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet. Toisella on käsissä enemmän voimaa kuin toinen taipuu mitä ihmeellisempiin akrobaattisiin suorituksiin. Seiskan kiipeilijä voi tanssia helpon näköisesti vitosen ylös, mutta meno on aivan toisen näköistä kun kiivetään omalla tasolla tai vaikeampia. Aloittelevan kiipeilijän onkin hyvä muistaa kokeneempaa kiipeilijää katsoessa, että sillä kiipeilijällä on kestänyt usein vuosia päästäkseen sille tasolle millä nyt on.

2. Päivät ovat erilaisia

Joku toinen päivä kaikki menee ja toinen… no joskus olisi parempi vain pysyä kotona. Työkiireet, stressi ja muut huolet vaikuttavat kiipeilyyn. Jos pää ei ole mukana, ei kroppa toimi. Joskus muiden huolien takia on vaikea kytkeä kiipeilymoodi päälle, ja silloin on parempi pysytellä comfort zonella. Uusien asioiden opiskelussa on hyvä olla virkeä mieli, jotta uudet asiat jäisivät mieleen. Väsyneenä uusien asioiden opiskelusta seuraa vain turhautumista. Eihän sitä kukaan koulunpenkilläkään silmät ristissä opi mitään, älä siis vaadi sitä itseltäsi kiipeilyssä.

3. Ole nöyrä

Hyvin henkilökohtainen opetus. Haaveita ja tavoitteita on hyvä olla, mutta älä tee niistä pakkomielettä. Siinä vaiheessa, kun kaikki ajatukset ovat projektin lähettämisessä mennään lujaa perse edellä puuhun. Omat toiveet alkavat sabotoimaan kiipeilyä, kun ajatukset pyörii vain lähetyksessä ja uudessa greidissä. Jos tiedät pystyväsi kiipeämään reitin, niin se on vain ajan kysymys kun se sitten menee. Joskus universumin ja planeettojen pitää olla oikeassa asennossa, jotta niin tapahtuu. Tyhjä pää on parempi kuin pää täynnä murheita, huolia ja paineita reitin menosta. Kun ei odota mitään voi vain yllättyä.

4. Uusimmat kamat eivät tee sinusta kiipeilijää

Oletko joskus miettinyt, jos ostaisin uudet hieman kevyemmät jatkot, köyden, valjaat, kengät niin sitten projektit paukkuu. Muutaman kymmenen grammaa kevyemmät jatkot eivät auta saamaan ahteria sen helpommin ylös kuin ne halvemmat. No ehkä jos meinaa multipitchiä harrastaa, gramman viilaus on paikallaan. Kiipeilykengät on asia, josta ihmiset jaksaa keskustella loputtomiin. Kenkien ei tarvitse olla kalleimmat vaan tärkeintä on, että ne tuntuu hyvältä jalassa ja luotat niihin pienilläkin mikroilla. Pranan tai black diamondin kuteet näyttä hyvältä seinällä, mutta eivät tee sinusta kiipeilijää. Riittää, että vaatteet tuntuu hyvältä, ja ne eivät rajoita liikkumista (nimimerkillä ulkona kiipeillään yli kymmenen vuotta vanhoissa housuissa joissa on maalitahroja J).

5. Kiipeä niiden kanssa joihin luotat ja joiden kanssa on hauskaa

Oman kiipeilyn lomassa on mukava vaihtaa kuulumisia kaverin kanssa, syödä hieman evästä ja jatkaa kiipeilyä. Hyvässä seurassa mieli pysyy virkeänä ja voit olla oma itsesi, jolla on suuri merkitys ainakin omalle kiipeilylle. Luottamus on suuri asia kiipeilyssä ja varmistajaan on pystyttävä luottamaan. Jos epäilet varmistajan kykyjä, tuskin lähdet projektireittiä edes kokeilemaan. Positiivinen ja kannustava ilmapiiri auttaa luomaan uskoa omiin kykyihin. Alhaalta kuuluva kannustus saattaa saada sinusta 110 prosenttia irti tai rauhoittaa mielen kun meinaat panikoida. Kiipeä niiden kanssa joiden kanssa hommat sujuu kuin rasvattu kone, älä mutrusuu valittajien.

6. Uskalla yrittää

Jos et yritä koskaan mitään vaikeaa, et voi saavuttaa mitään. Usein ne pelottavimmat ja vaikeimmat asiat jää mieleen, ja niitä muistellaan vuosienkin takaa. Ne myös opettavat kaikkein eniten kiipeilytekniikkaa ja päänsisäisiä asioita kuten pelon hallintaan. Jos ei yritä, et koskaan saa tietää mikä on mahdollista, ja huomaat kiipeäväsi vuodesta toiseen samoja vitosia.

7. Nauti saavutuksista

Ole ylpeä siitä mitä opit ja saat kiivettyä Muista taputtaa itseäsi olkapäälle, kun mahdoton dyno muuttuu mahdolliseksi tai kestät pikku krimpperissä kiinni. Iloitse pienistä saavutuksista aina ei tarvitse päästä ylös asti puhtaasti liidaamalla vaan ne pienet oivallukset ovat yhtä tärkeitä, jos ei tärkeämpiä. Koita löytää jokaisesta kiipeily kerrasta jotain positiivista, äläkä tuijota niihin asioihin jotka meni pieleen. Juhlista kun saat projektin kiivettyä hyvällä ruualla tai juomalla, mikä nyt itselle sopii. Mielestäni on hyvä myös muistaa kotijoukkoja, kun saa projektin päätökseen. Viimeisen saavutuksen kunniaksi ostin jätskiä, jonka nautin yhdessä miehen kanssa.

8. Ole sinnikäs

Miten monta kertaa yksi muuvi pitää toistaa, että se menee automaatiotasolle. Se voi joskus vaatia satojakin toistoja ennen kuin hallitset sen yhden muuvin. Tärkeää on pystyä kysymään miksi joku asia epäonnistui ja mitä voisi tehdä paremmin seuraavalla kerralla? Sillä tavoin oppii hahmottamaan omaa kroppaansa, missä kädet ovat entäs jalat? Onko parempi nostaa oikea jalka ylös, ja miten sitten käy tasapainon, paraneeko vai huononeeko jne. Siksi on tärkeää yrittää uudestaan ja uudestaan. Uuden asian opettelu on hankalaa ja turhauttavaa, ja se vaatii aikaa, mutta lopussa kiitos seisoo.

9.  Tiedosta heikkoutesi

Kuinka monta kertaa olet miettinyt missä olet hyvä ja missä huono, vaikuttaako se reitteihin joita kiipeät? Jokaisella meistä on heikkouksia ja vahvuuksia, sillä olemme erilaisia. Pitkälle ihmiselle jalannosto voi tuottaa tuskaa, kun taas toinen kiroaa hyvien otteiden pitkää väliä johon joutuu dynoamaan pidemmän henkilön vain kurottaessa otteelle. Heikkouksia ei pidä välttää päinvastoin niihin pitää tarttua rohkeasti kuin härkää sarvista. Jos olet huono negatiivisella sektorilla, se on jotain mitä sinun pitää harjoitella ei välttää. Olet yhtä hyvä kiipeilijä kuin heikoin lenkkisi, ja tullaksesi paremmaksi heikkouksia pitää harjoitella. Ajan kuluessa heikkoudesta voi harjoittelun myötä tulla vahvuus, ja silloin joku toinen asia rajoittaa kiipeilyäsi esim. sormivoima. Siksi on hyvä kiivetä mahdollisimman monipuolisesti kaikilla otteilla ja erilaisilla kulmilla släbillä, suoralla ja hänkillä, jotta kehittyisi hyväksi kiipeilijäksi.

10. Safety first

Turvallisuutta ei pidä unohtaa ja kiipeilyyn liittyvät riskit on hyvä tiedostaa. Tiedä mitä teet, oli se sitten boulderointia, sporttia tai trädiä (jota ei juuri ole tullut tehtyä). Saa olla rohkea muttei tyhmän rohkea ja tippumisen riski on hyvä arvioida. Yksin boulderoimassa käydessä tulee oltua varovaisempi ja silloin pitää luottaa enemmän itseensä, jotta ei tulisi loukkaantumisia. Se on vähän huonompi juttu jos on keskellä korpea ja nilkka menee sijoiltaan. Kiipeily on turvallista, kunhan tietää mitä tekee, jos ei tiedä mitä on tekemässä voi olla parempi jättää asia muille. Tippumisia köyteen ja patjalla tulee väkisin, ja on hyvä oppia tippumaan oikein. Kyllä, tippumista voi ja kannattaa harjoitella. Kun tietää, että tippuminen ei ole maailmanloppu niin uskaltaa viimeisillä voimilla vielä yrittää sitä vaikeaa muuvia ja voi saavuttaa jotain uutta.

Laitetaas loppuun vielä kuva niin ei blogi ole pelkkää tekstiä.

Kuvat on aina kivoja ja tuli kaiveltua arkistoja.