keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Bloggaus, mitä se oikein on?


Huomasin muutama vuosi sitten, että tykkää lukea blogeja ja erityisesti kiipeilyä käsitteleviä. Tietyllä tapaa pidän siitä, että pääsee kurkistamaan jonkin elämään oli se tuttu tai tuntematon. Henkilökohtaiset tarinat ja opetukset kiehtoivat, ja nykyisin huomaan seuraavani useampaa blogia säännöllisesti. Osa  blogeista käsittelee kiipeilyn treenausta toisten keskittyessä omiin kokemuksiin ja kiipeilyn tuomaan fiilikseen. Jäin koukkuun raskauden aikana äitiydestä kertoviin blogeihin. Oli lohduttava huomata, että  muillakin äideillä on ongelmia ja vauva aika ei ole ruusunpunaista, en siis ole mikään poikkeus jos välillä ahdistaa. Miksi sitten aloittaa oma blogi, eikö niitä ole ihan riittävästi? Kyllä varmasti, ja tuskin omat ajatukset tuovat maailmaa mullistavaa näkemystä, mutta ehkä se ei ole tämän jutun tarkoituskaan.

Minua on useampi pyytänyt kirjoittamaan, ja tähän asti olen kieltäytynyt kohteliaasti. Jotenkin on tuntunut hassulta, että joku lukisi tekstejäni. Ehkä taustalla on ollut pelko, että ketään ei oikeasti kiinnostaisi tai en osaisi ilmaista itseäni tarpeeksi hyvin. Mitä enemmän olen pohtinut asiaa sitä enemmän olen vakuuttunut millään edellä olevista asioista ei ole väliä. Teen tämän itseni vuoksi.

Tämän blogin tarkoitus on pohtia ja tallentaa muistoksi omia ajatuksia äitiyden ja kiipeilyn yhdistämisestä. Siitä tulee matka äidiksi kasvamisesta ja sen tuomista haasteista. Miten yhdistetään rakas harrastus ja omat unelmat pienen ihmisen tultua taloon. Samalla haluan jakaa omia kokemuksia ja havaintoja perhe kiipeilystä vai onko se edes mahdollista? Tarkoitus on tallentaa omia treenejä, jos niitä voi edes treeneiksi sanoa, onnistumisia sekä epäonnistumisia.

Hyviä fiiliksiä parin vuoden takaa ennen raskaaksi tulemista.