Voe mahaton, mikä paikka

Heitin ystävälleni ajatuksen ilmoille, jos mentäisiin käymään Kuopiossa tuossa kalokukkojen maassa, jossa vahvat savolaiset treenaa uusissa hienoissa tiloissa Voemalla. Sään näyttäessä sateiselta niin ystävä pariskunta innostui ajatuksesta, ja aamulla auto oli pakattu täyteen innokkailla kiipeilijöillä ja heidän jälkikasvullaan. Golf osoittautui kunnon perheautoksi kahden turvaistuimen ja kolmen aikuisen mahtuessa sisään.

Voema oli niin hieno kuin kaverit olivat sitä hehkuttaneet ja parempi. Sisään astuessa huomio kiinnittyy väkisin tilan avaruuteen ja selkeihin reitteihin. Siellä ei myöskään näkynyt mankkapölyä leijumassa ilmassa eikä patjoilla. Puitteet kiipeilylle oli kohdillaan.

Jenssilän miehet testaa Voemaa

Voemasta löytyy hienoa hänkkiä. Kuva L

Itse reitit oli yhtä muuvien ilotulitusta ja uudenlaisista profiileista oli otettu kaikki irti. Mukava oli huomata, että helpompiakin reittejä meni kisaseinällä eikä sitä tilaa ollut varattu pelkästään kovan greidin kränkkääjille. Useimmista kokeilemistani reiteistä löytyi se jokin juttu, ja reittien vaikeus ei suinkaan tullut aina vain pienenevistä otteista vaan hieman vaikeammista muuveista. Itse nautiskelin jokaisesta reitistä mitä tuli kiivettyä ja koitettua.

Erilaisia reittejä oli paljon. Kuva L

Mukavia onnistumisen tunteita tuli muutamasta noususta, mutta monia hienoja reittejä jäi vielä hampaankoloon. Hauska oli huomata missä oma taso menee sisäreittien suhteen ja aika kohdillaan tuntuisi olevan ulkoboulderiin verrattaessa. Yksi 6c+ onsight napsahti, josta olen enemmän kuin yllättynyt. Muuten 6c:t tuntui vaativan muutaman yrityksen ja seiskat olisi vaatinut pidemmän työstön. Kun on tällainen levoton mieli, niin en malttanut jäädä työstämään yhtä reittiä pitkäksi aikaa. Yleensä keskityn uusissa paikoissa ennemmin määrään kuin muutaman vaikean reitin työstöön. Teen mieluummin paljon erilaisia muuveja kuin hion yhtä täydelliseksi.

Yksi hieno 7b reitti josta saisi hyvän projekti reitin. Harmi kun on vain niin kaukana. Kuva L

Meidän porukan lisäksi hallilla oli sinä aikana yksi polttari porukka ja vajaa kymmenen kiipeilijää, joten rauhassa sai olla. Henkilökunta oli ystävällistä ja betaa reitteihin sai tarvittaessa. Mikä on hyvä, jos ei halua käyttää aikaa pohdiskeluun millä tavalla reitin pääsisi ylös. Varmasti tulen hyödyntämään henkilökunnan tietämystä reiteistä jatkossakin voemassa vieraillessani.

Rauhassa sai olla. T testaa mitä tatista löytyy.

Junnareitten kanssa voemassa oli ilo käydä. Tilaan tuntui olevan riittävästi pikkuisten levittää lelunsa ilman, että ne ovat muiden kiipeilijöiden tai henkilökunnan tiellä. Meidän mustalaisleiri levittäytyi sohvan viereiseen nurkkaan jossa saimme olla ihan rauhassa. Siinä oli pojun hyvä ottaa päiväunet sekä isomman neidin rauhoittua hetkeksi kuuntelemaan satua voemasta löytyneiden lastenkirjojen pariin. Patjojen päällä oli mukava isomman neidin laukkailla ja pojun konttailla, kun kiipeilijöitä ei ollut seinällä. Pesutilat oli asialliset joissa vaipan vaihto onnistui hetkessä.

Virtaa riitti ja kivaa tuntui olevan.

Kunnes väsymys iski ja sitten oli hyvä ottaa unet omassa kopassa.  

Kaikin puolin hieno paikka jonne tullaan varmasti toistekin. Mahtavien kiikkujen jälkeen olin väsynyt mutta onnellinen. Mieli olisi halunnut vielä kiivetä, mutta ruumis alkoi sanoa vastaan. Päivän kruunasi aito kuopiolainen kalakukko, jos sen avulla ei palaudu niin ei sitten millään. Ja kyllähän sen voimalla seuraavana päivä käytiin köysittelemässä. Mutta se on jo toinen tarina. 

Palautusruokaa parhaimmillaan. Nam.