I’m back

Nyt voin virallisesti sanoa hyvällä oma tunnolla, että olen pääsyt samaan kuntoon kuin ennen raskauttani tai parempaan. Tämän kesän ensimmäinen köysiprojekti sai nyt päätöksen ja henkilökohtainen greidi pamahti plussan verran ylöspäin kun Prinsessa Diana 7b+ sai nousun. Viime viikolla kuumat kelit olivat tehdä kiipeilystä mahdotonta eikä köyden päässä tullut paljon oleskeltua. Sen lisäksi kapuloita rattaisiin laittoi muutto ja töihin paluun. Hiljaisen viikon jälkeen oli hyvä mennä sunnuntaiaamupäivästä kalliolle kelin ollessa kohdillaan. Eihän sitä voinut kuin odottaa hyvää suoritusta. Viilennyt sää sai kiven tuntumaan mukavan karhealta, ja luotto pieniin jalkaotteisiin oli kohdillaan. Nyt ei ollut jätetty mitään sattuman varaan, lähetystossut oli mukana. Seurankin ollessa mitä parhainta, jäljelle ei jäänyt mitään muuta kuin reitin tanssiminen ylös jatkojen kanssa.

Jotenkin kaikesta jäi tyhjä fiilis niin kuin aina. Mitäs nyt? Reitti meni ja olotila on onnellisen haikea. Uudet projektit kutsuvat ja valtaavat pikku hiljaa mielen. Hyviä ehdokkaita löytyy varmasti kun vain osaisi päättää mitä lähtee koittamaan. Jos nyt mentiin reitti ylös jatkot vieden, niin eikö se kerro, että pystyy parempaan? Olisiko minulla varaa puristaa hieman enemmän nostaa greidiä kirjaimella? No, se jää nähtäväksi. Ehkä tulevaisuudessa käyn koittamassa jotain mikä haastaa minut oikeasti. Ei kuitenkaan vielä, nyt on hyvä aika palata asteen verran helpomman reitin pariin.

Jotta todellisuus ei pääsisi unohtumaan löytyy Suomestakin mimmejä jotka kiipee oikeasti kovaa, kun ensimmäinen suomalainen nainen kiipesi 8b reitin. Respect. Tuon rinnalla oma taso on vielä lapsen kengissä.