Back to work

Se päivä hiipi hiljaa luokseni kuin usva iltamyöhään pellolle. Se oli jotain mitä olin vältellyt, jos en ajattele asiaa sitä ei ole. Todella aikuismaista, laitetaan pää piiloon maahan kuin strutsi, jos sitä ei näe sitä ei ole (todellisuudessa strutsit kaivaa hiekasta ruokaa eivätkä mene piiloon). Joskus elämä jakaa huonomman käden, ja niillä korteilla on pelattava peli loppuun. Onneksi kaikki kortit eivät ole samoja, ja niitä voi tarvittaessa vaihtaa.

Minulla ei ole ollut yhtään ikävä töihin päinvastoin se on asia, mitä en ole miettinyt ollenkaan kotona ollessa. Päivät ovat seuranneet toisiaan, ja pojan tarpeet ovat rytmittäneet päivän aamupuuro, leikkihetki, päikkärit, päiväruoka jonka jälkeen leikitään tai ulkoillaan jne. Ei kiirettä, ei tarkkoja aikatauluja, tekee mitä tekee silloin kuin huvittaa. Nyt se on ohi kiireettömyys, jokin sisällä taistelee ajatusta vastaan. Elämän ei kuulu mennä näin. Äidit jää kotiin ja miehet tekee työtä. Meillä mennään toisinpäin ainakin toistaiseksi. Kysymys ei ole siitä etteikö mies pärjää kotona pojan kanssa, vaan siitä että minua ei huvita tehdä töitä. En nauti siitä mitä teen enkä tunne kuuluvani sinne.

Ensimmäisinä päivinä tunsin itseni ulkopuoliseksi oudoksi friikiksi, joka näyttää siltä että olisi lenkille lähdössä urheilutopissaan ja capreissaan eikä sisätöissä. Minusta tuntui että kävelinkin erilailla kuin muut selkäsuorana hartiat leveinä, uhkaavana, älä vain puhu minulle. Onneksi on työhuone, jonne voi piiloutua muilta, ja lymyillä sen suojissa iltapäivään asti poistuen paikalta sitten kun siltä tuntuu. Minun pitäisi olla kiitollinen siitä tosiasiasta, että minulla on vapaus valita omat työajat ja –paikka. Tarvittaessa hommat saa tehtyä kotisohvaltakin, mutta siellä on pikkumies, joka häiriköi ja siksi raahaudun työpaikalle.

Tässä sitä nyt istutaan koneen ääressä töissä ja yritetään saada jotain viisasta aikaiseksi. Jokin hämärä muistikuva minulla vielä on miksi aikoinaan lähdin alaa lukemaan. Halusin muuttaa maailmaa, vaikuttaa siihen ja tehdä jotain merkittävää. Oppia miten ympäröivä luonto toimii. Huomaan pienen poltteen vielä olevan sisälläni. En ole vielä menetetty tapaus, minun vai pitää löytää innostus uudestaan tähän työhön, ei vain itseni takia vaan myös pojan.