Yhdellä kiipeilyreissulla kaveri kysyi miksi kiipeän? Se on erittäin hyvä kysymys. Miksi käyn vuodesta toiseen samoilla kalliolla ja kivillä sekä roikun mankkapölyisissä halleissa. Toki joskus tulee vierailtua muuallakin ;) Helpoin vastaus on sanoa, koska se on kivaa. Sitä sen enempää analysoimatta.
Minulle kiipeily ei pelkästään ole jotain kivaa tekemistä työpäivän päätteeksi vaan se on laji, jossa joudun haastamaan itseni monella tapaa. Kiipeilyn kautta olen oppinut hyvin paljon itsestäni. Huomaan olevani vahvempi, en vain fyysisesti vaan myös henkisesti. Jokin siinä on, kun joudut kohtaamaan oman epämukavuus alueen ja onnistut voittamaan sen. Se on se tunne, jonka saa vain oman pelon voittamisesta. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi.
Enää en kiipeä vain greidejä vaan reittejä. Olen toistaiseksi oppinut laskeman irti kovempien greidien tavoittelusta. Toki on ihanaa haastaa itsensä vaikeilla reiteillä, mutta nykyisin se ei ole päätarkoitus kiipeilyssä vaan haluan keskittyä uusien asioiden ja muuvien opiskeluun. Nykyisin nautin siitä, kun löydän itselle vaikean jutun, jota joudun työstämään eli harjoittelemaan. Joskus uusi muuvi menee nopeasti ja joskus vasta pidemmän taistelun kautta saadaan onnistuminen. Haluan tulla hyväksi kiipeilijäksi.
Minulla on varmasti vielä mahdollisuuksia kehittyä ja kiivetä vaikeampia reittejä. Haluan yksinkertaisesti löytää mihin tällä kropalla pystyy. Missä minun rajani ovat seiskoissa vai päästäänkö kasin puolelle? Mielestäni hyvällä kiipeilijällä on monipuolinen muuvivarasto ja sitä tässä yritän rakentaa. Olen mieluummin kiipeilijä, joka voi kiivetä tutun vitosen reitin usealla eri tavalla kuin kiipeilijä joka hinkkaa reittiä vuodesta toiseen samalla tavalla osaten sen sokkona. Haluan pitää kiipeilyn hauskana ilman ainaista pakkoa kehityksestä kovempien reittien suhteen. Valitettavan usein ulkopuolisen silmään kehitys näkyy vain mentyinä reitteinä ei sisäisenä muutoksena flowssa. Juuri se sisäinen muutos ja tunne, on se juttu mitä etsin, kiivetyt reitit ovat vain plussaa.
Erittäin hyvä kysymys. Sen kysymyksen äärelle palaan viikko toisensa jälkeen, enkä keksi siihen mitään järkevää vastausta. Selkeää vastausta. Sie postasit omalta osaltasi varsin erinomaisen ja selkeän vastauksen.
VastaaPoistaVäittäisin omaavani ne ulkopuoliset silmät, jotka näkevät kanssakiipeilijöistä uudet muuvirepertuaarit tai kehonkäytön hienoisen vivahde eron. Vastapainoksi olen valitettavan huono siinä, että tietäisin kuka on kiivennyt mitäkin tai mitä tasoa joku mahtaa kiivetä. Mutta yhtä valitettavasti olen yleensä omituinen olento, joka näkee ja kokee asiat pääsääntöisesti massasta poikkeavalla tavalla. "Kuka ei kuulu joukkoon?"
Parin viime viikon aikana olen paininut kummallisten kiipeilyyn liittyvien ajatusten kanssa, mitkä ovat aiheuttaneet aikalailla "myyn kamani" fiiliksiä. Ehkä saan siulta näihin pohdintoihin jotain uutta näkökulmaa, koska yksin olen saanut ajatukseni melkoiseksi puuroksi.
Minäpä aloitan täällä neuvottelut ja palaan toisen foorumin kautta ;)