Tasapainoilua

Aamulla herätessä tunnen itseni levänneeksi. Ylös nouseminen ei tarkoita sydämmen hyppäämistä kurkkuun eikä limaa tarvitse syleksiä tuntikausia. En silti luota omaan tuntemukseen, kroppa ei ole tuntunut normaalilta pitkään aikaan. Olen ollut väsynyt, palautuminen takkuaa ja liikkuessa sykkeet nousseet hetkessä korkealle. Mitää järkevää syytä näille oireille ei varsinaisesti ole löytynyt, kun vierailin lääkärin luona. Olen kiivennyt milloin mitenkin välillä meno on lähtenyt lapasesta ja seuraavana päivänä olotila on ollut raskas. Välillä olen taas malttanut mieleni ja saanut pidettyä itseni ja sykkeet aisoissa.

Makaan sängyssä hengitän sisään ja ulos. Yritän olla kuulematta pieniä askelia, jotka lähestyvät koko ajan. Vilkaisen sykemittariin lukemat pyörivät 50 molemmin puolin. Jess, normaalit lukemat pitkästä aikaa. Nousen ylös ja odotan milloin mittarin lukema pompsahtaa ylös. Luvut asettuvat nopeasti 60 molemmin puolin. Riemuitsen, sillä pitkästä aikaa kroppa toimii niin kuin pitää. Toivo taas juoksulenkille lähtemisestä elää ja normaalista treenaamisesta. Juniori tarttuu jalkaan kiinni. Otan hänet syliini ja lähdemme kohti leikkipuistoa.