Poju saimaalla

Päätin pyörähtää BS:llä pojun kanssa, kun omista kiikuista ei tunnu tulevan mitään niin altistetaan sitten juniori lajille. En todellakaan tiennyt mitä odottaa. Tiesin et poju on innokas ja sen keskittymiskyky on sekunnin mittainen, mutta et en ollut varautunut siihen et se juoksentelisi kaikkiin ilmansuuntiin päättömänä. 

Näinkin pieniä tossuja löytyy pikkuisiin jalkoihin.

Seinällä oli muutama reitti eläinhahmoilla ja ne kiinnosti kovasti parivuotiasta taaperoa. Puitteet taaperokiipeilylle oli siis hyvät. Muutaman kerran poju kävi ihmettelemässä norsua ja kilpikonnaa, mutta eihän meidän parivuotias jaksanut keskittyä tuollaiseen toimintaan. Paljon hauskempaa olisi pomppia ja juosta patjoilla. Kuperkeikkaharjoituksia tehtiin sohvan selkänojalta patjalle. Taidettiin hieman aiheuttaa harmaita hiuksia paikanomistajalle, kun melun määrä ja riehuminen kasvoi sopivan ikäisen leikkikaverin saapuessa. Onneksi paikalla oli vähän porukkaa eikä mitään vahinkoa päässyt tapahtumaan.

Hei se on norsu!

Pojulla oli kyllä super kivaa, mutta itse sain kyllä juosta perässä komentamassa milloin mistäkin. Ei, irtonaisiin otteisiin ei saa koskea! Ei juosta! Mistähän saisi järkeä tuon ikäiselle edes sen hitusen? Olisi mukavaa, kun poju osaisi edes hetken verran keskittyä ja kuuntelisi mitä sille sanotaan. Katsotaan milloin päässäni seuraavan kerran viiraa ja vien pojun BS:lle…