Nice day at Kivilahti

Voiko omia suorituksia hehkuttaa? Rupesin pohtimaan itselle loistavan boulderpäivän päätteeksi, että pitäisikö omat onnistumiset jakaa kavereille ja tutuille. Kuulostanko omahyväiseltä, jos ilmoitan suureen ääneen kiivenneeni ne ja ne reitit vai onko se normaalia jakaa omat onnistumiset muiden kanssa. Todennäköisesti läheiset kaverit iloitsevat yhtä paljon onnistumisesta kuin minä itse, niin miksi ei jakaisi omaa iloa muiden kanssa. Olenhan itsekin iloinen, kun kaveri saa itselleen vaikean reitin lähetettyä.

Niin, entäs ne ei niin tutut? Automaattisesti ajattelen, että jos kirjoitan tänne blogiin hehkutusviestin mitä olen kiivennyt, niin joku ruudun takana saa sen käsityksen että olen omahyväinen. Sellainen henkilö jonka pitää julkisesti kertoa miten hyvä on. Tuskin asia on näin mustavalkoinen, ja monet tuntemattomat voivat samaistua ja iloita jonkun täysin tuntemattoman suorituksista siinä missä omistaan tai kavereidensa. Silti en halua antaa sellaista kuvaa itsestäni, että tarvitsen egon buustausta kertomalla miten hyvä olen. Päinvastoin itse usein vähättelen omia suorituksiani ja harvoin jaan niitä muiden ihmisten kanssa. Silti se on vain ajatus, mitä en saa päästäni pois.

 

Minä Low Boostilla 6c+ reitillä on muuten sama loppu kuin High boostilla 7A+. Kuvista kuuluu kiitos A:lle.

Onko blogini muuttumassa pikku hiljaa minä, minä suuntaan, joka käsittelee sitä mitä kiipesin ja missä. Miten nyt taas tuli jokin virstanpylväs saavutettua. Aina kun löytyy niitä itseä parempi tyyppejä, niin miksi kirjoittaa siitä, että on saanut jonkun random reitin kiivettyä vaikeudeltaan x. Kuitenkin kysymys on niistä omista pienistä virstanpylväistä ja uusista asioista, joita ei olisi uskonut saavuttavansa ainakaan vielä. Miksi siis en jakaisi niitä ja seisoisi rintarottingilla edes sen hetken, että voi sanoa minä saavutin jotain itselleni uutta. Lopulta, kun asiaa miettii, jos omista suorituksistaan ei osaa eikä viitsi iloita, niin ei sitä tee kukaan muukaan.

Niin, mistä sitten olen iloinen ja mitä haluan hehkuttaa muille. Onnistuin kiipeämään kolme seiskan boulderia kivilahdessa saman päivän aikana. Jollekin se voi olla arkipäivää ja toiselle pelkkä ajatus seiskan boulderista tuntuu absurdilta. Itselle se oli ensimmäinen kerta, ja se millaiset ja miten reitit meni on oma tarinansa.

Sanottakoon, että elämäni kovin flash suoritus oli lähellä. No, toisella yrkällä sain Namiskuukkelin 7A+ pakettiin, josta suuri kiitos kuuluu kyllä A:lle joka työsti sitä, kun vierailimme kivellä  muuta päivä aiemmin. Minulla oli beta halussa joten ei tarvinnut muuta kuin kiivetä. Seuraavaksi lähetin Natruusin 7B, jota olin työstänyt edellisellä kerralla. Makee reitti johon löytyi mainio oma beta korkealla jalannostolla, niin ei tarvinnut dynoilla. Lopulta pistin High boostin 7A+ pakettiin, johon olin kanssa tapaillut muuveja edellisellä kerralla. Huippu päivä ja hyvä suoritus näin hellekeleillä. Monta hyvää reittiä jäi vielä odottamaan, joita voisi lähteä koittamaan vähän viileämmällä kelillä. Pakkoa sanoa helleboulderit ei ole mitään herkkua, ja mun puolesta ilma voisi jo ruveta viilenemään. Ehkä nyt on minun aika ottaa rennosti ja nauttia muutaman päivän ajan vain auringosta.