Lapsella on luontainen taipumus kiipeilyyn ja tutkimiseen,
ja metsä tarjoaa loputtomat mahdollisuudet ihmettelylle. Löytyy kiviä, käpyjä,
keppejä, mansikoita, mustikoita ja muuta mukavaa jota voi tutkia, tökkiä,
heittää ja maistella. Kaikkea sellaista mistä lapset pitävät.
Metsässä käyminen ei ainoastaan ole mielekästä muksulle vaan
se on myös erittäin kehittävää toimintaa. Epätasaisella alustalla kävely on
loistava keino opetella kehonhallintaa ja omia rajoja. Voiko tuon kiven päälle
kiivetä? Miten sieltä tullaan alas? Lapsi oppii myös että maailmasta löytyy
paljon eri lajeja kasveja, hyönteisiä, lintuja ja nisäkkäitä.
Ei siis liene ihme, että poju on metsäretkillä kuin kala
vedessä. Miehen palattua töihin olen joutunut viime aikoina toisinaan ottamaan
juniorin mukana kiipeilyretkille. Vaikka tiesin, että muksu viihtyy hyvin
metsäretkillä, se yllätti että parin tunnin kiipeilyreissu ei tunnu pikku
miehellä missään, kunhan muistaa muutaman perusasian.
Heiniksessä jeepin työntelyä. |
1. Eväät!!! Tätä ei voi liikaa korostaa hyvä reissu = hyvät
eväät. Pakkaa mieluummin mukaan liikaa kuin liian vähän evästä, joka meillä
yleensä tarkoittaa pillimehua, kuivahedelmiä, pähkinöitä ja banaania tai sitten
vaan sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Samat eväät toimii molemmille, joka
helpottaa retkille lähtemistä ja kun evästä on paljon, niin voi itse tuhota
loput paluu matkalla ja näin äitikin pysyy paremmalla tuulella.
Pädithän on sitä varten et niillä makoillaan, eiks nii? |
2. Hyttyskarkoitin!!! Jos metsään haluat mennä nyt, niin et
takulla joudu olemaan yksin. Siellä on vastassa satapäinen hyttysarmeija
odottamassa seuraavaa uhriaan, siis älä missään nimessä unohda
hyttyskarkoitinta matkasta. Thermacell toimii ja antaa rauhan niin pienille
kuin isoille. Parasta siinä on se, että ei tarvitse laittaa myrkkyä itselle
eikä pojulle (eikä pienen iholle edes saa laittaa hyttysmyrkkyä!).
Karkoitin on todellakin hintansa arvoinen ja toimii. Suosittelen hankkimaan pahimpia hyttyspaikkoja varten. Kuva täältä. |
3. Viihdykettä. Ei tarvitse olla Einstein tajutakseen, että
taaperon keskittymiskyky lasketaan minuuteissa ja erilaista ohjelmaa on hyvä
ottaa mukaan. Meillä mukaan on lähtenyt joku lempilelu, ja sitten mukana voi
olla jotain extraa kuten saippuakuplia. Parhaat lelut ja toiminta kuitenkin
löytyy itse metsästä. Kepillä voi piirtää tai sitten sillä voi onkia. Kiviä voi
heittää ja isompien päälle voi kiipeillä. Polulla voi juosta ja hyppiä ja
aiheuttaa samalla äidille sydänkohtaus, kun vauhti kasvaa välillä liian
suureksi. Muksun harjaus palvelu toimii myös kivillä ja mankka on kiva
levittää. Tosin sitä toimintaa on hyvä vahtia, jos et halua palata kotiin
tyhjän mankkapussin kanssa.
Jeepin testirata kiven päällä. |
4. Lopeta kiipeily ajoissa. Väsy voi tulla nopeasti ja
viimeistään sanat nukkumaan kertoo tyhmemmällekin, että päivän kiipeilyt on
ohitse. Vaikka kuinka itse haluaisi vielä kiivetä, muksun mukana ollessa
mennään sen ehdoilla ja se on hyvä myös kertoa muille mukana oleville. Muutama tunti
on toistaiseksi ollut riittävä, niin pojulle kuin äidille. Siinä ajassa saa
kyllä pahimmat kiipeilyhalut tyydytettyä ja muisteltua projektin muuveja.
Saippuakuplien puhaltelua metsässä, ei taida kuulua perus boulderreissun varustuksiin? |
5. Kaverit. Tämä nyt on itsestään selvyys, sillä lähes pari
vuotiaan kanssa ei todellakaan mennä metsään yksin vaan toinen tai kaksi
aikuista tarvitaan mukaan, jos meinaa kiivetä. Ymmärtävät kaverit ovat
korvaamattomia, jotka jaksavat vahtia ja viihdyttää vikkelää pikku kaveria. Iso
kiitos siitä!
Muutamalla boulderreissulla poju on ollut mukana, ja ne ovat
sujuneet todella hyvin. Äiti on saanut kiivetä riittävästi uusia reittejä ja
mukaan on tarttunut uusia projekteja, jotka odottavat viileämpiä kelejä. Köyttä
on ulkoilutettu heiniksessa pojun kanssa ja suhteellisen tasainen alusta ja
muutamat kivet tarjoaa viihdykettä myös perheen pienemmille. Viime kerralle
syötiin varmasti kaikki metsämansikat mitä paikasta löytyy. Hyviä hetkiä meille
molemmille. Kiipeilyn ei aina tarvitse olla vaikeaa vääntämistä useiden tuntien
ajan, vaan lyhyemmätkin metsäretket tarjoaa mielen virkistymistä kaikille.
Jestas, että poika on kasvanut! (Miten yllättävää, että lapset kasvavat.) Ihan selvästi viime näkemästä on kulunut aivan liian kauan. Sehän on jo iso poika!
VastaaPoistaJoo, poju on jo iso poika ja todellakin viime kerrasta on jo liian pitkä aika. Se on kumma kun lapsien kasvusta huomaa ajan kuluvan. Toivottavasti sitä ei itse rupsahda samaa vauhtia kuin poju kasvaa ;)
Poista