sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Metsän poika tahdon olla

Lapsella on luontainen taipumus kiipeilyyn ja tutkimiseen, ja metsä tarjoaa loputtomat mahdollisuudet ihmettelylle. Löytyy kiviä, käpyjä, keppejä, mansikoita, mustikoita ja muuta mukavaa jota voi tutkia, tökkiä, heittää ja maistella. Kaikkea sellaista mistä lapset pitävät.

Metsässä käyminen ei ainoastaan ole mielekästä muksulle vaan se on myös erittäin kehittävää toimintaa. Epätasaisella alustalla kävely on loistava keino opetella kehonhallintaa ja omia rajoja. Voiko tuon kiven päälle kiivetä? Miten sieltä tullaan alas? Lapsi oppii myös että maailmasta löytyy paljon eri lajeja kasveja, hyönteisiä, lintuja ja nisäkkäitä.

Ei siis liene ihme, että poju on metsäretkillä kuin kala vedessä. Miehen palattua töihin olen joutunut viime aikoina toisinaan ottamaan juniorin mukana kiipeilyretkille. Vaikka tiesin, että muksu viihtyy hyvin metsäretkillä, se yllätti että parin tunnin kiipeilyreissu ei tunnu pikku miehellä missään, kunhan muistaa muutaman perusasian.

Heiniksessä jeepin työntelyä.

1. Eväät!!! Tätä ei voi liikaa korostaa hyvä reissu = hyvät eväät. Pakkaa mieluummin mukaan liikaa kuin liian vähän evästä, joka meillä yleensä tarkoittaa pillimehua, kuivahedelmiä, pähkinöitä ja banaania tai sitten vaan sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Samat eväät toimii molemmille, joka helpottaa retkille lähtemistä ja kun evästä on paljon, niin voi itse tuhota loput paluu matkalla ja näin äitikin pysyy paremmalla tuulella.

Pädithän on sitä varten et niillä makoillaan, eiks nii? 

2. Hyttyskarkoitin!!! Jos metsään haluat mennä nyt, niin et takulla joudu olemaan yksin. Siellä on vastassa satapäinen hyttysarmeija odottamassa seuraavaa uhriaan, siis älä missään nimessä unohda hyttyskarkoitinta matkasta. Thermacell toimii ja antaa rauhan niin pienille kuin isoille. Parasta siinä on se, että ei tarvitse laittaa myrkkyä itselle eikä pojulle (eikä pienen iholle edes saa laittaa hyttysmyrkkyä!).


Karkoitin on todellakin hintansa arvoinen ja toimii. Suosittelen hankkimaan pahimpia hyttyspaikkoja varten. Kuva täältä.

3. Viihdykettä. Ei tarvitse olla Einstein tajutakseen, että taaperon keskittymiskyky lasketaan minuuteissa ja erilaista ohjelmaa on hyvä ottaa mukaan. Meillä mukaan on lähtenyt joku lempilelu, ja sitten mukana voi olla jotain extraa kuten saippuakuplia. Parhaat lelut ja toiminta kuitenkin löytyy itse metsästä. Kepillä voi piirtää tai sitten sillä voi onkia. Kiviä voi heittää ja isompien päälle voi kiipeillä. Polulla voi juosta ja hyppiä ja aiheuttaa samalla äidille sydänkohtaus, kun vauhti kasvaa välillä liian suureksi. Muksun harjaus palvelu toimii myös kivillä ja mankka on kiva levittää. Tosin sitä toimintaa on hyvä vahtia, jos et halua palata kotiin tyhjän mankkapussin kanssa.

Jeepin testirata kiven päällä.

4. Lopeta kiipeily ajoissa. Väsy voi tulla nopeasti ja viimeistään sanat nukkumaan kertoo tyhmemmällekin, että päivän kiipeilyt on ohitse. Vaikka kuinka itse haluaisi vielä kiivetä, muksun mukana ollessa mennään sen ehdoilla ja se on hyvä myös kertoa muille mukana oleville. Muutama tunti on toistaiseksi ollut riittävä, niin pojulle kuin äidille. Siinä ajassa saa kyllä pahimmat kiipeilyhalut tyydytettyä ja muisteltua projektin muuveja.

Saippuakuplien puhaltelua metsässä, ei taida kuulua perus boulderreissun varustuksiin?

5. Kaverit. Tämä nyt on itsestään selvyys, sillä lähes pari vuotiaan kanssa ei todellakaan mennä metsään yksin vaan toinen tai kaksi aikuista tarvitaan mukaan, jos meinaa kiivetä. Ymmärtävät kaverit ovat korvaamattomia, jotka jaksavat vahtia ja viihdyttää vikkelää pikku kaveria. Iso kiitos siitä!


Muutamalla boulderreissulla poju on ollut mukana, ja ne ovat sujuneet todella hyvin. Äiti on saanut kiivetä riittävästi uusia reittejä ja mukaan on tarttunut uusia projekteja, jotka odottavat viileämpiä kelejä. Köyttä on ulkoilutettu heiniksessa pojun kanssa ja suhteellisen tasainen alusta ja muutamat kivet tarjoaa viihdykettä myös perheen pienemmille. Viime kerralle syötiin varmasti kaikki metsämansikat mitä paikasta löytyy. Hyviä hetkiä meille molemmille. Kiipeilyn ei aina tarvitse olla vaikeaa vääntämistä useiden tuntien ajan, vaan lyhyemmätkin metsäretket tarjoaa mielen virkistymistä kaikille.

2 kommenttia:

  1. Jestas, että poika on kasvanut! (Miten yllättävää, että lapset kasvavat.) Ihan selvästi viime näkemästä on kulunut aivan liian kauan. Sehän on jo iso poika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, poju on jo iso poika ja todellakin viime kerrasta on jo liian pitkä aika. Se on kumma kun lapsien kasvusta huomaa ajan kuluvan. Toivottavasti sitä ei itse rupsahda samaa vauhtia kuin poju kasvaa ;)

      Poista