Vuoden vaihtuminen saa ihmiset lupailemaan milloin mitäkin
elämäntaparemonttia nyt aloitan
laihduttamisen, uuden harrastuksen tai teen sen ulkomaan matkan. Minulla ei ole
ikinä ollut tapana tehdä uuden vuoden lupauksia enkä suoraan sanottuna ole
niitä ikinä ymmärtänyt. Miksi luvata jotain vain vuodeksi, kun siitä voi tehdä
elämän tavan? En siis usko uuden vuoden kynnyksellä luvatusta laihdutus
projektista tulee sen suurempaa hittiä kuin aikaisemminkaan aloitetuista
projekteista, jos sitä todella haluaisi laihtua niin eikö siihen olisi ryhtynyt
aikaisemmin?
En siis tee lupausta vuodelle 2014, vaan jatkan elämääni
niin kuin tähänkin asti nauttien jokaisesta päivästä (mikä on välillä
hankalaa). Sen sijaan voisin tehdä yhteenvedon menneestä vuodesta ja mitä siitä
jäi käteen.
1. Blogi näki
päivän valon
Miten ristiriitaiset tunteet olivat kun käynnistin blogin,
lukeekohan blogia kukaan ja mitä sinne kirjoittaisin? Jaksanko kirjoittaa sitä
kuukautta pidempään? Blogi on edelleen pystyssä ja siellä vierailee ihmisiä
päivittäin. Suureksi ihmetykseksi suosituin teksti on Raskaus ja kiipeily, are you crazy? Tämä on
mielenkiintoista, että moni on kokenut tekstin kiinnostavaksi ja ilmeisesti
siitä on ollut apua, ja olen iloinen jos olen pystynyt tarjoamaan vertaistukena
jollekin raskaana olevalle kiipeilijälle :)
2. Paluu kalliolle ja kiville
Mahassa lenteli muutama perhonen kun keväällä tein
ensimmäisiä reissuja ulos. Miltä boulderointi taas tuntuisi? Kroppa muisti
kyllä miten ulkona toimitaan, vaikka pää oli hetkeksi unohtanut. Hyvin pian kävi
selväksi, että kunto oli kohdillaan ja pystyin palamaan vanhoille projekteille.
3. Greidi nousee, jos nousee
Jokainen kiipeilijä varmasti tietää tuntee, kun haluaa
saavuttaa jotain uutta ja jostain syystä greidin nosto hivelee itsetuntemusta.
Onhan se siistimpää sanoa kiipeävänsä hieman kovempaa kuin aikaisemmin. Itsellä
köyden puolella tapahtui greidin nousua plussan verran, mutta boulderin
puolella pysyttiin samassa kuin aikaisemmin. Köysi puolella tuli kesän aikana
aika vähän kiivettyä ja todelliset haasteet jäävät odottamaan seuraavaa kesää.
Boulderia kiipesin ulkona enemmän kuin aikaisemmin, jonka ansioista voin
hyvällä omalla tunnolla sanovani kiipeäväni 7A boulderia ulkona.
4. FA Karelia express
Ei mikään erityinen linja, ei todellakaan jälkipolville
hehkuttamista, mutta ensinousu on aina ensinousu etenkin kun se on
kiipeilijälle elämänsä ensimmäinen ja pääsee ekaa kertaa nimeämään reitin. Lämmöllä
muistelen reissua Moisseenvaaraan ja hienoja hetkiä, mitä sain kokea hyvässä
seurassa. Näitä reissuja lisää.
5. Paluu töihin ja arkeen
Ehkä sellainen asia, mitä ei halua muistella, mutta mikä on
todellisuutta nykyisin joka päivä. Vaikka itse töihin paluu on sujunut kaikilta
osin mainiosti, pojan päivähoito rullaa omalla painollaan ja poju viihtyy
siellä, mieli vaeltelee eikä ota asettuakseen. Uusi vuosi tulee olemaan
erilainen, joka tarkoittaa toivottavasti yhden projektin päättymistä, mutta
mitä sen jälkeen tapahtuu sitä ei kukaan vielä tiedä. Avoimin mielin suunnataan
kohti tulevaa.
6. Kiipeily etenee
Loppu vuosi toi muutoksia kiipeilyyn ja pystyin treenaamaan.
Pojan kasvaessa miehen ja pojan yhteinen aika lisääntyi, joka antoi minulle
mahdollisuuden päästä omille reissuilleni. Pystyin miettimään etukäteen mitä
tekisin ja ainakin osittain sain sen myös toteutettua. Parhaimmillaan sain/saan
kolme kertaa viikossa käydä kiipeämässä ilman poikaa, ja jossain vaiheessa
rupesi tuloksiakin tulemaan.
7. Voeman kisat
Jännitin todellakin niitä kisoja ja olin varma, että olen ihan
paskassa kunnossa. Samalla mietin myös miten kotona menee, kun olen pois kotoa
ensimmäistä kertaa puolet päivästä. Kisathan sujui omalta kohdaltani hyvin eikä
kotonakaan ollut tapahtunut mitään ihmeellistä. Kaikki meni niin kuin piti, uusia
reissuja odotellessa.
Sitä mitä uusi vuosi tuo tullessaan, ei voi tietää, mutta
odotan hyviä kiipeily hetkiä, paljon naurua ja iloa, pieniä onnistumisen
tunteita ja uusia oivalluksia. Treeni puolella on uusia ajatuksia ja
tavoitteita, mutta kerron niistä ehkä
joku toinen kerta. Pojan kasvua on mukava seurata joka päivä opitaan
jotain uutta. Puhetta tulee paljon tosin emme taida vielä puhua samaa kieltä. Olisikohan jollakin
olemassa yksivuotiaan sanakirjaa? Monesti pojua seuratessa tuntee itsensä
välillä vanhaksi, kun toinen kiipeää kymmenettä kertaa tuolin päälle hymyillen
leveästi onnistuessaan. Sen ilon, tekemisen riemun ja pitkä jänteisyyden, kun
saisin omaan tekemiseenkin.
 |
| 12 kg rakkautta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti