Yksin liikkeellä

Olen tässä muutaman viikon ajan pääsyt treenauksen makuun tai sanoisinko pariin. Vähintään kerran viikkoon olen pääsyt yksin kiipeämään boulderia ilman junioria, josta olen nauttinut täysin siemauksin ja yrittänyt käyttää sen ajan järkevästi treenaamalla enkä vain haahuilemalla seinällä jotakin. Nautin kiipeilyhallilla käymisestä pojun kanssa, mutta tosiasiahan on se, että silloin oma kiipeily on vähäistä ja tarkan treeniohjelman noudattaminen mahdotonta. Siksi ne kerrat, kun pääsee liikkumaan ilman puntissa roikkujaa, sitä haluaa ottaa kaiken mahdollisen irti.

Yleensä yksin käydessä huomaan olevani ihan täpinöissäni. Sinkoilen helposti hallissa reitiltä toiselle ja kiukkuan, kun en jotain pääse ja silti hymyilen leveästi, pitäisi varmaan lääkitys tarkistaa ;) Siksipä suunnitelmallisuus astuu kuvioon, muuten sekoilisin ympäri hallia ihan miten sattuu ja kehityksen kannalta se ei välttämättä ole paras ratkaisu. Parisen viikkoa olen keskittynyt voiman kasvattamiseen. Kunnon lämppärien jälkeen olen antanut itseni projektoida jotain vaikeaa reittiä. Kyseessä on ollut yleensä reitti joka vaatii itseltä paljon sisältäen itselle maksimimuuveja. Sillä ei ole väliä onko reitti mennyt vai ei (yleensä ei ). Kyse on ollut vaikeiden muuvien opettelusta ja sormivoiman kasvattamisesta.

Sitten kun sormet ovat kunnolla lämpimät olen siirtynyt campusteluun yleensä noin tunnin kiipeilyn jälkeen. Campustelua teen vähän fiiliksen mukaan jotain 15 minuuttia. Campustelussa teen milloin mitäkin kapuan rima kerrallaan ylöspäin, yritän saada toisella kädellä mahdollisimman ylhäältä kiinni joko suoraan tai rima kerrallaan ylöspäin mennen, vedän toisella kädellä ylös ja tiputan rima kerrallaan alaspäin lähtöotteelle jne. Campustelun kanssa haluan olla vielä varovainen ja yritän lopettaa hyvissä ajoin ennen kuin sormiin alkaa koskea. Mikään ei varmasti ärsytä kiipeilijää enemmän kuin sormien rikkominen.

Vielä on aikaa ja energiaa jäljellä, joten siirryn takaisin seinälle reittien pariin. Tämä on sellaista vapaata kiipeilyä ja uusien projektien kehittelyä. Lopussa siirryn otelaudan pariin, jossa saatan vielä roikkua vähän aikaa jossain pienessä otteessa. Yksikään treeni ei ole täydellinen ilman leukoja :D, ja toinen vakio juttuni on jalkojen nostot käsien ollessa koukussa, siitä on tullut minun suosikki vatsalihasliike. Toistoja teen sen verran mitä jaksaa yleensä pari niin leukoja kuin jalannostoja, ja nämähän vedetään sitten loppuun asti ettei enempää jaksa tehdä. Tämän jälkeen pitäisi tuntea tehneensä jotain, muttei liian väsynyt etteikö seuraavana päivänä voisi kevyesti kiipeillä ja kokonaisuudessa aikaa on kulunut parisen tuntia.