PK kausi

Meillä alkoi PK kausi, ja en puhu tällä kertaa peruskestävyydestä vaan päiväkodista. Poju aloitti hoidon, joka tarkoitti meillä uuden arjen alkamista. Nyt ei nukuta niin pitkään kuin halutaan eikä aamulla kysytä väsyttääkö, kun herätyskello pirahtaa soimaan. Nyt aamuja rytmittää kello, joka vilistää aina hirmuista vauhtia ja kahdeksalta tyypin pitäisi olla PK:ssa. Myönnän me ollaan niitä vanhempia, jotka tuovat lapsen juuri ja juuri sovittuun aikaan hoitoon ja hakevat sen milloin sattuu (yleensä aikaisemmin kun on ilmoitettu). Aamut eivät todellakaan ole minun vahvin juttu, miten nautinkaan niistä aamuista jolloin poju ei olekaan herännyt herätyskelloon ja on saanut nautti aamukahvin rauhassa. Ikävä kyllä pieni termiitti tuntuu heräävän aamuisin pieneenkin rasahdukseen, ja aamusta muodostuu maraton kelloa vastaan. Ehkä minun pitäisi suosiolla vain herätä aikaisemmin, niin ei tarvitse pää kolmantena jalkana olla menossa.

Toki huonoa omatuntoa voi kantaa siitä, että lapsi joutuu hoitoon niin nuorena, mutta meidän perheellä ei nyt ollut muuta vaihtoehtoa. Onneksi itse hoito on sujunut hyvin, tyyppi on kuin kala vedessä eikä itkuja äidin tai isän perään ole ollut. Taitaa uudet lelut ja muut lapset sen verran kiinnostaa, että äitiä ei juuri kaipailla. Olemme saaneet koko perhe kokea myös hoidon nurjan puolen, kun flunssa iski päälle. Yksi jos toinen yskii ja niiskuttaa.

Liikunta on ollut telakalla viikon verran, joka alkaa jo tuntua pään sisällä. Toki se on tervettä pitää lepoviikkoja, mutta flunssaisena sohvan pohjalla makaaminen ei ole sellaista lepoa mitä haluan tehdä. Sairastelusta seuraa taas voimattomuutta, pienikin askare saa hengästymään, mikä saa tuntemaan itsensä laiskaksi. Sitten, kun syöt vielä normaalisti tai enemmän herkkuja, niin on huono omatunto kierre valmis. Nyt kun pahin vaikuttaisi olevan ohi, niin palan halusta päästä taas treenaamaan. Syksyn tultua motivaatio sisäkiipeilyynkin on kasvanut, ja muovin tamppaaminen ajatustasolla ei tunnu pahalta. Toki ulkokausi vielä jatkuu kunhan saan itseni taas kunnolla kuntoon, mutta arvostan taas arjen alettua sisäkiipeilyn nopeutta ja tehokkuutta. Treenaus innostus nostaa todenteolla taas päätään, ja jonkinlaista suunnitelmallisuutta olisi tarkoitus tehdä tälle talvikaudelle. Katsellaan miten saan treenit suunniteltua ja toteutettua juniorin pyöriessä nyt kuvioissa.

Vähän motivaatiota treenaukseen. Itsellä rupesi sormen päät ainakin syyhyämään.