Kohti uusia haasteita

Vuosi sitten kaikki oli uutta ja ihmeellistä, epäilin itseäni ja omaa jaksamistani. Poju oli juuri syntynyt ja kiipeily tuntui kaukaiselta haaveelta. Päivän rutiinit koostuivat maitobaarina olemisesta ja vaipan vaihdosta. Lapset kasvavat, niin niillä vain on tapana. Nyt kun katson samaista lasta, se kävellä viilettää hirveää vauhtia ja juttelee niitä näitä omalla kielellään. Meillä ei asu enää vauva vaan yksivuotias taapero, joka tuo mukanaan säkki kaupalla uusia haasteita. Hetkeksi kun selän kääntää löytää poju jotain hyvin mielenkiintoista tekemistä, kuten pöydän päälle kapuamista ja laatikoiden tyhjentämistä. Vanhemmat saavat olla jatkuvasti perässä kävelemässä ja vahtimassa mitä pikkuinen nyt keksii.

Kotona paikat käyvät välillä hyvin tutuiksi ja tylsyy iskee, jolloin osoitetaan mieltä. Onneksi ulkona on paljon asioita tutkittavaksi, ja poju on aina valmis seikkailuun ulkoilmassa. Leikkipuistot tarjoavat hyvää viihdettä  ja erityisesti keinu saa pujun kiljumaan ilosta. Kivet ovat sellainen asia mikä kiinnostaa, ja yhdessä vaiheessa käveltiin mieluummin kivien päällä kuin nurmikolla.

Ulkokiipeilytkin onnistuvat hyvin, kun ihmeteltävää riittää puiden lehdistä, pieniin kiviin, ötököihin ja muiden kiipeilijöiden varusteisiin. Pieni ihminen tutkii reput läpi, jos sieltä löytyisi jotain uutta ja ihmeellistä. Muiden kiipeilijöiden hermoja saatetaan välillä koittaa, kun mikään ei jää tutkimatta, mutta toistaiseksi kiipeilykaverit ovat olleet hyvin ymmärtäväisiä. Pieni hurmuri osaa selvästi vetää oikeista nauruista, että kukaan ei valita meidän mukana olosta ;) Asia mitä jaksan kerta toisensa perään ihmetellä miten hyvin poju jaksaa olla mukana reissuilla, vaikka useampi tunti kiipeilyä on takana niin silti pikkuinen pyörii hyväntuulisena menossa mukana.

Pojun eka reissu kiville

Mikään maailmassa ei olisi voinut valmentaa minua äidiksi olemiseen. Kärsin kroonisesta väsymyksestä eikä apua siihen ole tulossa varmasti moneen vuoteen, mutta siitä huolimatta olen pysynyt täysin järjissäni. Olen saanut harrastaa omia juttuja ihan riittävästi. No aina voisin tehdä enemmän, mutta useampi kerta viikossa kiipeilyä ja sen päälle muuta liikuntaa on riittävä määrä pitämään tämä äiti täysipäisenä. Uudella tavalla olen oppinut arvostamaan hetkiä jolloin kukaan ei roiku jalassa ja saat juoda kahvikupin rauhassa tai käydä yksin kaupassa. Sitä oppii sietämään jatkuvaa sotkua, kun mikään ei kestä viittä minuuttia pidempään puhtaana kiitos lapsen, eläinten ja miehen.

Omaa aikaa Spiraalin 7a parissa

Vuoden aikana olen saanut kokea enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Elämä on todellakin vienyt meidän perhettä ja olemme jatkuvassa muutoksen tilassa. Mikään ei ole niin varmaan kuin epävarmuus. Useimpina hetkinä olen onnellisempi kuin koskaan. Tunnen itseni vahvemmaksi niin henkisesti kuin fyysisesti. Lapsen oivallukset ja ilo, saavat oman suun hymyyn ja auttavat jaksamaan huonommankin päivän. Tämä mennyt vuosi on ollut parasta mitä minulle on tapahtunut ja enkä malta odottaa mitä seuraava tuo mukanaan. 

1-vuotias tutkimusmatkailija