maanantai 29. heinäkuuta 2013

Visiitti Konalaan


Meidän perhe pääsi viikonloppuna kesäreissulle Helsinkiin. Tarkoituksena oli, että kumpikin pääsisi tekemään omia juttujaan. Joka minun kohdalla oli helppo arvata, sehän olisi kiipeilyä. Mieli haaveili uusille ulkopaikoille pääsystä, ja 27 cragsiä tuli ihmeteltyä kerran jos toisenkin. Kuola valuen katselin boulderpaikkoja, jossa haluaisin joskus käydä mellunmäki, koivusaari, hakunila jne. No, ukko oli toista mieltä ulos menosta, ja lähtö aamuna pädi jäi kiltisti mökille odottamaan kiikuille pääsyä.

Kerran minulle oli luvattu, että pääsisin kiipeämään niin sinnehän mentäisiin. Olimme yötä pohjois-Haagassa ja mikäs sen kätevämpää kuin mennä sieltä Konalaan. Perille päästyämme jätin pojun isänsä ja kumminsa hoiviin, ja suuntasin itse kiipeilemään pariksi tunniksi. Pienen etsinnän jälkeen löysin paikan päälle. Puu silmänä, en huomannut oikealle tielle käännyttäessä cave-kylttejä, ja hetken pyörin varuste.netin pihassa ihmettelemässä.

Konala oli mukavan oloinen paikka, josta löytyi paljon erilaisia reittejä. Seinä profiilit miellytti ja katteellisena katselin kaikkia hänkki pätkiä joita keiviltä löytyy. Ehkä meilläkin on joskus Joensuussa kunnolla eri asteista hänkkiä. Olo oli kuin pikku lapsella karkkikaupassa enkä oikein tiennyt mitä kiipeäisin. Tuli kokeiltua reittejä vähän sieltä täältä. Ei olisi halunnut jäädä yhdellekään reitille liian pitkäksi aikaa, mutta jotkut reitit vain olivat niin siistin näköisiä, että niitä piti käydä kokeilemassa useamman kerran. Ja hyvästä yrityksestä huolimatta monet reitit jäivät nousematta. Jostain syystä tuli ähistyä eniten juurikin niillä hänkki sektoreilla, jotka veivät nopeasti voimat. Tykkää todella paljon, kun otteisiin pitää puristaa kaikilla voimilla jotta pysyy seinällä.

Reittejä tuli kokeiltua 7a+:sta lähtien aina nelosiin, ja arvaten metrejä tuli paljon ja lepotaukojen kohdalla voi kysyä, että mitä ne on? Lopuksi oli pakko kokeilla campustelua, ja loppuun ajetuilla käsillä se ei ollut nättiä katsottavaa, mutta tulipahan kokeiltua. Tämä reissu oli hyvin raskas käsivarsille ja parin päivän jälkeen tuntuu vasemmassa kädessä tukkoisuutta.

No, kiipeilijät tykkää greidi keskustelusta, jospa sitä sanoisi oman mielipiteen tähän soppaan. Konalan greidit tuntui osin vaikeammilta, kuin esim. Voemassa. Se mihin kiinnitin enemmän huomiota oli greidauksen epätasaisuus tai ehkä se on vain omaa huonoutta? Kun suoralla seinällä ja släbillä saattoi 6c mennä onsightina ja hänkimmällä pätkällä, sai tuntea itsensä huonoksi kiipeilijäksi ja aika meni tuskaillessa alku muuveja. Myönnän, että olen huonompi  kiipeilijä negoilla sektoreilla, ja siksi niitä reittejä työstin. Kuitenkin tuntuu hassulta, kun ei saa edes 6b reittejä mentyä ylös useamman yrityksen jälkeen. No, tulipahan taas todettua, että ei pidä katsoa greidiä on sitä ulkona tai sisällä. Nautiskellaan vain hienoista reiteistä.

4 kommenttia:

  1. Kiitos kivasta blogista! Toivottavasti pääset vielä testailemaan pk-seudun ulkoboulderitkin!

    VastaaPoista
  2. Ole hyvä! Mukavaa jos blogista on iloa muille. Eiköhän sitä vielä pääse Pk-seudun ulkokiipeily tarjontaa vielä testaamaan ja nyt on hyvä syykin, kun reissulta mukaan tarttui Etelä-Suomen bouldertopo ;)

    VastaaPoista
  3. Moi

    Tuon minusta täysin tekniikka vs voima asettelu kumpa tuntuu helpommalta.Itellä juurikin toisinpäin.

    VastaaPoista
  4. Joo, sitähän se on. Toisilla tekniikka on parempi pienillä otteilla suoralla seinällä kuin toisilla, ja itselle tasapaino kikkailut sopii hyvin. Omaa huonottahan se on kun ei reitit mene, mutta hyvä puoli siinä on se että tietää mitä tarvitsee treenata lisää.

    VastaaPoista