Meidän perhe pääsi viikonloppuna kesäreissulle Helsinkiin.
Tarkoituksena oli, että kumpikin pääsisi tekemään omia juttujaan. Joka minun
kohdalla oli helppo arvata, sehän olisi kiipeilyä. Mieli haaveili uusille
ulkopaikoille pääsystä, ja 27 cragsiä tuli ihmeteltyä kerran jos toisenkin.
Kuola valuen katselin boulderpaikkoja, jossa haluaisin joskus käydä mellunmäki,
koivusaari, hakunila jne. No, ukko oli toista mieltä ulos menosta, ja lähtö
aamuna pädi jäi kiltisti mökille odottamaan kiikuille pääsyä.
Kerran minulle oli luvattu, että pääsisin kiipeämään niin
sinnehän mentäisiin. Olimme yötä pohjois-Haagassa ja mikäs sen kätevämpää kuin
mennä sieltä Konalaan. Perille päästyämme jätin pojun isänsä ja kumminsa
hoiviin, ja suuntasin itse kiipeilemään pariksi tunniksi. Pienen etsinnän
jälkeen löysin paikan päälle. Puu silmänä, en huomannut oikealle tielle
käännyttäessä cave-kylttejä, ja hetken pyörin varuste.netin pihassa
ihmettelemässä.
Konala oli mukavan oloinen paikka, josta löytyi paljon erilaisia
reittejä. Seinä profiilit miellytti ja katteellisena katselin kaikkia hänkki
pätkiä joita keiviltä löytyy. Ehkä meilläkin on joskus Joensuussa kunnolla eri
asteista hänkkiä. Olo oli kuin pikku lapsella karkkikaupassa enkä oikein
tiennyt mitä kiipeäisin. Tuli kokeiltua reittejä vähän sieltä täältä. Ei olisi
halunnut jäädä yhdellekään reitille liian pitkäksi aikaa, mutta jotkut reitit
vain olivat niin siistin näköisiä, että niitä piti käydä kokeilemassa useamman
kerran. Ja hyvästä yrityksestä huolimatta monet reitit jäivät nousematta.
Jostain syystä tuli ähistyä eniten juurikin niillä hänkki sektoreilla, jotka
veivät nopeasti voimat. Tykkää todella paljon, kun otteisiin pitää
puristaa kaikilla voimilla jotta pysyy seinällä.
Reittejä tuli kokeiltua 7a+:sta lähtien aina nelosiin, ja
arvaten metrejä tuli paljon ja lepotaukojen kohdalla voi kysyä, että mitä ne
on? Lopuksi oli pakko kokeilla campustelua, ja loppuun ajetuilla käsillä se ei
ollut nättiä katsottavaa, mutta tulipahan kokeiltua. Tämä reissu oli hyvin
raskas käsivarsille ja parin päivän jälkeen tuntuu vasemmassa kädessä
tukkoisuutta.
No, kiipeilijät tykkää greidi keskustelusta, jospa sitä
sanoisi oman mielipiteen tähän soppaan. Konalan greidit tuntui osin
vaikeammilta, kuin esim. Voemassa. Se mihin kiinnitin enemmän huomiota oli
greidauksen epätasaisuus tai ehkä se on vain omaa huonoutta? Kun suoralla
seinällä ja släbillä saattoi 6c mennä onsightina ja hänkimmällä pätkällä, sai
tuntea itsensä huonoksi kiipeilijäksi ja aika meni tuskaillessa alku muuveja.
Myönnän, että olen huonompi
kiipeilijä negoilla sektoreilla, ja siksi niitä reittejä työstin. Kuitenkin
tuntuu hassulta, kun ei saa edes 6b reittejä mentyä ylös useamman yrityksen jälkeen. No, tulipahan taas
todettua, että ei pidä katsoa greidiä on sitä ulkona tai sisällä. Nautiskellaan
vain hienoista reiteistä.
Kiitos kivasta blogista! Toivottavasti pääset vielä testailemaan pk-seudun ulkoboulderitkin!
VastaaPoistaOle hyvä! Mukavaa jos blogista on iloa muille. Eiköhän sitä vielä pääse Pk-seudun ulkokiipeily tarjontaa vielä testaamaan ja nyt on hyvä syykin, kun reissulta mukaan tarttui Etelä-Suomen bouldertopo ;)
VastaaPoistaMoi
VastaaPoistaTuon minusta täysin tekniikka vs voima asettelu kumpa tuntuu helpommalta.Itellä juurikin toisinpäin.
Joo, sitähän se on. Toisilla tekniikka on parempi pienillä otteilla suoralla seinällä kuin toisilla, ja itselle tasapaino kikkailut sopii hyvin. Omaa huonottahan se on kun ei reitit mene, mutta hyvä puoli siinä on se että tietää mitä tarvitsee treenata lisää.
VastaaPoista