Raskaus ja kiipeily, are you crazy?

Tarkoitus ei ollut kirjoitella menneistä asioista enää, mutta tämä teema pyörii vielä liian hyvin mielessäni. Tämä postaus on enemmän itselleni muistoksi mitä tuli tehtyä. Se on tietysti mahtavaa, jos siitä on iloa jollekin muulle. Itse luin raskaana ollessa muutaman amerikkalaisen naisen blogia siitä miten heidän raskaus ja kiipeilyn sujui (http://carriecooper.blogspot.fi/ ja http://mamaclimbs.com/). Itselle siitä oli suurta hyötyä ja ne toimivat vertaistukena, jos muutkin jatkavat elämää normaaliin tapaan raskaudesta huolimatta niin ehkä minäkin voin.

Kiipeily raskaana voi kuulostaa hullulta ainakin niiden mielestä, jotka eivät ole lajia koskaan kokeilleet. En kertonut omalle mummolleni jatkavani kiipeilyä, sillä tiesin että hän ei sitä ymmärtäisi, enkä halunnut huolestuttaa vanhaa ihmistä. Muistan kuinka minulle sanottiin, että en voi kantaa kauppakasseja koska ne ovat liian raskaita. WTF!?! Pitäisikö muka maata vain kotona ja syödä, jotta vauvalle ei kävisi mitään. Monille raskaus tuntuukin olevan aikaa, jolloin annetaan itselle lupa herkutella sillä onhan meitä nyt kaksi.

Se ajatusmalli ei vaan sopinut minulle, minusta ei ole tervettä olla 9 kk paikallaan. Tiesin, että tulisin hulluksi, jos en pääsisi kiipeilemään ja liikkumaan. Virallisten ohjeiden mukaan liikunnan jatkamista suositellaan ja raskaus viikolle 20 asti voi jatkaa harrastuksia normaaliin tapaan, jonka jälkeen olisi hyvä vaihtaa rauhallisempiin lajeihin. Tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta, lajeja jotka sisältävät iskuja, putoamisvaaran tai nopeita suunnanvaihdoksia, esim. jääkiekko, pallopelit, ratsastus ja laskettelu olisi hyvä välttää. Laitesukellus oli myös kielletty, joten kesällä ei käyty vedenalaista maailmaa katselemassa.

Tiukkapipoisen ihmisen mielestä kiipeily kuuluu riskilajeihin, jota olisi hyvä välttää. Itse olen vahvasti toista mieltä. Joku voisi silti kysyä miksi siis ottaa riski, eikö vauvan terveys ole tärkeämpi? Tietenkin asetin vauvan terveyden ensisijalle enkä missään vaiheessa tehnyt mitään missä vauva olisi ollut vaarassa. Oman mielenterveyden säilyttäminen on yhtä tärkeää. Yläköydellä kiipeillessä pikkuinen on täysin turvassa, sillä tippumaan ei pääse kuin muutaman sentin. Mahan kasvaessa siirrytään käyttämään kokovartalovaljaita, joissa on riittävästi tilaa vauvamahalle. Boulderointi on vähän eriasia siinä kiivetään ilman köyttä matalilla seinillä, joiden alla on paksuja patjoja. Itse päätin että vaikeiden reittien projektointi loppuu, sillä niitä kiivetessä tulee väkisin tippumisia ja aina ei voi kontrolloida miten sieltä tullaan alas. Parempi malttaa mielensä ja kiivetä vain mukavuus alueella sekä kierrellen hallia sivusuunnassa. Nivelet saattavat löystyä raskauden aikana, jonka takia otelauta treeneissä on hyvä olla varuillaan. Itse en huomannut suurta eroa ja pystyin tekemään otelautatreeniä raskauden loppuun asti.

Raskauden ensimmäinen kolmannes

Se aika oli suurta tunteiden myllerrystä. Sitä iloitsi, että vauva oli tulossa mutta samaan aikaan sitä pelkäsi onko minusta äidiksi ja miten käy kiipeilyn? Monille tulee pahoinvointia, mutta itse en kuulunut niihin. Ainoa asia mitä huomasin oli kasvava nälkä ja työpäivän aikana naposteltujen hedelmien ja pähkinöiden määrä lisääntyi. Kiipeilyhallilla piti huolehtia, että evästä ja juomista on riittävästi mukana. Muuten jatkoin kiipeilyä normaaliin tapaan boulderoin ja liidasin. Jotenkin oli jännä huomata miten hormonit alkoivat vaikuttaa, ja yhä enemmän huomasin välttäväni vaikeita reittejä. Yhden kerran raskaus viikolla 10 tipuin köyteen liidatessa, kun jalkaote pyörähti. Sydämeni oli pysähtyä. Hetken jouduin keräilemään itseäni ja muistuttamaan sikiö on niin pieni että sille ei käyn mitään vaikka tipuin. Varmistanut kaverini huomasi tämän ja oli ensimmäinen joka sai tietää tulevasta perheen lisäyksestä. Tuon kokemuksen jälkeen rupesin pelkäämään otteiden pyörimistä liidatessa, ja siksi päätin lopettaa liidauksen raskausviikolla 12. Muita rutiineita joita jatkoin oli keskivartalon treeni, pyöräily töihin, astangajooga ja juoksu. Kävin juoksemassa yleensä kerran viikossa normaaliin tapaan. Astangajooga harjoituksissa pidin pienen tauon raskauden alussa, mutta jatkoin ensimmäisen kolmanneksen lopulla. Treenasin keskimäärin 5-6 kertaa viikossa, joista kiipeilyä 3-4 kertaa.

Toinen kolmannes

Raskauden kulta-aikaa, jolloin kasvoi selvä maha ja enää ei tarvinnut selitellä kenellekään miksi ei liidannut ja projektoinut vaikeita reittejä. Rupesin kiipeämään enemmän köydellä, sillä koin sen mielekkäämmäksi kuin boulderoinnin. Toki kävin silloin tällöin boulderoimassa, mutta se oli enemmän kestävyyspainotteista hallin ympäri pyörimistä, joka kävi nopeasti tylsäksi. Köydellä kiipeillessä pystyin silti haastamaan itseni ja kokeilemaan hieman rajojani. Suurimpana ongelmana rupesi olemaan hengästyminen, ja väkisin pitkillä reiteillä joutui pysähtymään kahvojen kohdalle hengittämään. Kiipeilystä muodostui hyvin paineetonta, en asettanut itselleni tavoitteita ja opin iloitsemaan jokaisesta ylös kiivetystä reitistä. Yllätin itseni monesti kiipeämällä samoja reittejä kuin ennen raskautta nyt vain hieman painavampana. Siirryin käyttämään kokovartalovaljaita raskauden puolivälissä, kun maha rupesi tulemaan kunnolla esiin. Ostin Petzilin valjaat, jotka ajoivat asiansa. Ne eivät ole maailman mukavimmat, mutta se oli ainoa mahdollisuus jatkaa kiipeilyä. Mahan kasvaminen vaikutti joihinkin asioihin enemmän kuin toisiin. Joogassa joutui osan asanoista muokkaamaan ja suorien vatsalihasten tekemisen vaihdoin lankkuasentoon, mutta rauhallisessa juoksussa ei ollut mitään ongelmia. Sykkeitä rupesin seuraamaan tarkemmin, mutta en ottanut suurta stressiä vaikka sykkeet hetkittäin nousivat yli 150.

Viimeinen kolmannes

Normaalisti maha alkaa olemaan sen verran iso, että liikkuminen hidastuu. Omalla kohdalla ei suurta hidastumista tapahtunut. Keväällä siirryin normaaliin tapaan ulos kalliolle kiipeilemään ja pystyin kiipeämään lähes omalla tasollani. Raskausviikolla 28 onnistuin vielä kiipeämään puhtaasti 7a reitin ja muuvittelin 7a+ reittejä. Suurimpana ongelmana ei ollut kasvanut maha vaan hengästyminen, joka ei tietysti yllätä ketään jos painoa on tullut lähes 8 kg lisää normaaliin verrattuna. :) Viimeisen kerran kävin köysittelemässä rv 34, jolloin huomasi kyllä olevansa raskaana jalannostojen käydessä vaikeammaksi. Oman voinnin puolesta olisin pystynyt käymään vielä kiipeilemässä, mutta asuimme tuolloin paikkakunnalla josta oli lähes 200 km lähimmälle kiipeilypaikalle. Se ei kuitenkaan estänyt ettenkö voisi jatkaa treenausta. Loppu raskauden ajan tein pari kertaa viikossa otelautatreenin ja kerran viikkoon joogasin ja keskivartalo treenin. Juoksun lopettelin viikolla 30 ja vaihdoin pyöräilyyn, kun liitokset kipeytyi. Viimeisillä viikoilla aerobinen treeni vaihtui kävelyyn. Viikko ennen synnytystä tein viimeisen otelauta treenin ja joogasin pari päivää ennen pojan syntymää.  

Oma kokemus liikunnasta raskauden aikana on vain positiivinen, jos keho on tottunut liikkumaan niin raskausaikana voi jatkaa normaalia liikkumista. Liikunta auttaa pitämään painon hallinnassa ja antaa energiaa päivään. Hyvä fyysinen kunto auttaa myös jaksamaan vauvan hoidossa, sillä vauvaa tulee kannettua päivän aikana yllättävän paljon. Omalla kohdalla maha oli pieni ja ylimääräistä painoa ei juuri tullut. Minulla oli helppo raskaus ja suuria ongelmia ei esiintynyt, ja yhtenä selityksenä pidän omaa aktiivisuuttani ja positiivista asennetta. Raskauden aikana kannattaa liikkua omien tuntemusten mukaan oli laji sitten mikä tahansa.