Tarkoitus ei ollut kirjoitella menneistä asioista enää,
mutta tämä teema pyörii vielä liian hyvin mielessäni. Tämä postaus on enemmän
itselleni muistoksi mitä tuli tehtyä. Se on tietysti mahtavaa, jos siitä on
iloa jollekin muulle. Itse luin raskaana ollessa muutaman amerikkalaisen naisen
blogia siitä miten heidän raskaus ja kiipeilyn sujui (
http://carriecooper.blogspot.fi/ ja
http://mamaclimbs.com/). Itselle siitä oli
suurta hyötyä ja ne toimivat vertaistukena, jos muutkin jatkavat elämää
normaaliin tapaan raskaudesta huolimatta niin ehkä minäkin voin.
Kiipeily raskaana voi kuulostaa hullulta ainakin niiden
mielestä, jotka eivät ole lajia koskaan kokeilleet. En kertonut omalle
mummolleni jatkavani kiipeilyä, sillä tiesin että hän ei sitä ymmärtäisi, enkä
halunnut huolestuttaa vanhaa ihmistä. Muistan kuinka minulle sanottiin, että en
voi kantaa kauppakasseja koska ne ovat liian raskaita. WTF!?! Pitäisikö muka
maata vain kotona ja syödä, jotta vauvalle ei kävisi mitään. Monille raskaus
tuntuukin olevan aikaa, jolloin annetaan itselle lupa herkutella sillä onhan
meitä nyt kaksi.
Se ajatusmalli ei vaan sopinut minulle, minusta ei ole tervettä
olla 9 kk paikallaan. Tiesin, että tulisin hulluksi, jos en pääsisi
kiipeilemään ja liikkumaan. Virallisten ohjeiden mukaan liikunnan jatkamista
suositellaan ja raskaus viikolle 20 asti voi jatkaa harrastuksia normaaliin
tapaan, jonka jälkeen olisi hyvä vaihtaa rauhallisempiin lajeihin. Tiettyjä
poikkeuksia lukuun ottamatta, lajeja jotka sisältävät iskuja,
putoamisvaaran tai nopeita suunnanvaihdoksia, esim. jääkiekko, pallopelit,
ratsastus ja laskettelu olisi hyvä välttää. Laitesukellus oli myös kielletty,
joten kesällä ei käyty vedenalaista maailmaa katselemassa.
Tiukkapipoisen ihmisen mielestä kiipeily kuuluu riskilajeihin,
jota olisi hyvä välttää. Itse olen vahvasti toista mieltä. Joku voisi silti kysyä
miksi siis ottaa riski, eikö vauvan terveys ole tärkeämpi? Tietenkin asetin
vauvan terveyden ensisijalle enkä missään vaiheessa tehnyt mitään missä vauva
olisi ollut vaarassa. Oman mielenterveyden säilyttäminen on yhtä tärkeää.
Yläköydellä kiipeillessä pikkuinen on täysin turvassa, sillä tippumaan ei pääse
kuin muutaman sentin. Mahan kasvaessa siirrytään käyttämään
kokovartalovaljaita, joissa on riittävästi tilaa vauvamahalle. Boulderointi on
vähän eriasia siinä kiivetään ilman köyttä matalilla seinillä, joiden alla on
paksuja patjoja. Itse päätin että vaikeiden reittien projektointi loppuu, sillä
niitä kiivetessä tulee väkisin tippumisia ja aina ei voi kontrolloida miten
sieltä tullaan alas. Parempi malttaa mielensä ja kiivetä vain mukavuus alueella
sekä kierrellen hallia sivusuunnassa. Nivelet saattavat löystyä raskauden
aikana, jonka takia otelauta treeneissä on hyvä olla varuillaan. Itse en
huomannut suurta eroa ja pystyin tekemään otelautatreeniä raskauden loppuun
asti.
Raskauden ensimmäinen kolmannes
Se aika oli suurta tunteiden myllerrystä. Sitä iloitsi, että
vauva oli tulossa mutta samaan aikaan sitä pelkäsi onko minusta äidiksi ja
miten käy kiipeilyn? Monille tulee pahoinvointia, mutta itse en kuulunut
niihin. Ainoa asia mitä huomasin oli kasvava nälkä ja työpäivän aikana
naposteltujen hedelmien ja pähkinöiden määrä lisääntyi. Kiipeilyhallilla piti
huolehtia, että evästä ja juomista on riittävästi mukana. Muuten jatkoin kiipeilyä
normaaliin tapaan boulderoin ja liidasin. Jotenkin oli jännä huomata miten
hormonit alkoivat vaikuttaa, ja yhä enemmän huomasin välttäväni vaikeita
reittejä. Yhden kerran raskaus viikolla 10 tipuin köyteen liidatessa, kun
jalkaote pyörähti. Sydämeni oli pysähtyä. Hetken jouduin keräilemään itseäni ja
muistuttamaan sikiö on niin pieni että sille ei käyn mitään vaikka tipuin.
Varmistanut kaverini huomasi tämän ja oli ensimmäinen joka sai tietää tulevasta
perheen lisäyksestä. Tuon kokemuksen jälkeen rupesin pelkäämään otteiden
pyörimistä liidatessa, ja siksi päätin lopettaa liidauksen raskausviikolla 12.
Muita rutiineita joita jatkoin oli keskivartalon treeni, pyöräily töihin,
astangajooga ja juoksu. Kävin juoksemassa yleensä kerran viikossa normaaliin
tapaan. Astangajooga harjoituksissa pidin pienen tauon raskauden alussa, mutta
jatkoin ensimmäisen kolmanneksen lopulla. Treenasin keskimäärin 5-6 kertaa
viikossa, joista kiipeilyä 3-4 kertaa.
Toinen kolmannes
Raskauden kulta-aikaa, jolloin kasvoi selvä maha ja enää ei
tarvinnut selitellä kenellekään miksi ei liidannut ja projektoinut vaikeita
reittejä. Rupesin kiipeämään enemmän köydellä, sillä koin sen mielekkäämmäksi
kuin boulderoinnin. Toki kävin silloin tällöin boulderoimassa, mutta se oli
enemmän kestävyyspainotteista hallin ympäri pyörimistä, joka kävi nopeasti
tylsäksi. Köydellä kiipeillessä pystyin silti haastamaan itseni ja kokeilemaan
hieman rajojani. Suurimpana ongelmana rupesi olemaan hengästyminen, ja väkisin
pitkillä reiteillä joutui pysähtymään kahvojen kohdalle hengittämään.
Kiipeilystä muodostui hyvin paineetonta, en asettanut itselleni tavoitteita ja
opin iloitsemaan jokaisesta ylös kiivetystä reitistä. Yllätin itseni monesti
kiipeämällä samoja reittejä kuin ennen raskautta nyt vain hieman painavampana. Siirryin
käyttämään kokovartalovaljaita raskauden puolivälissä, kun maha rupesi tulemaan
kunnolla esiin. Ostin Petzilin valjaat, jotka ajoivat asiansa. Ne eivät ole
maailman mukavimmat, mutta se oli ainoa mahdollisuus jatkaa kiipeilyä. Mahan
kasvaminen vaikutti joihinkin asioihin enemmän kuin toisiin. Joogassa joutui
osan asanoista muokkaamaan ja suorien vatsalihasten tekemisen vaihdoin
lankkuasentoon, mutta rauhallisessa juoksussa ei ollut mitään ongelmia.
Sykkeitä rupesin seuraamaan tarkemmin, mutta en ottanut suurta stressiä vaikka
sykkeet hetkittäin nousivat yli 150.
Viimeinen kolmannes
Normaalisti maha alkaa olemaan sen verran iso, että liikkuminen
hidastuu. Omalla kohdalla ei suurta hidastumista tapahtunut. Keväällä siirryin
normaaliin tapaan ulos kalliolle kiipeilemään ja pystyin kiipeämään lähes
omalla tasollani. Raskausviikolla 28 onnistuin vielä kiipeämään puhtaasti 7a
reitin ja muuvittelin 7a+ reittejä. Suurimpana ongelmana ei ollut kasvanut maha
vaan hengästyminen, joka ei tietysti yllätä ketään jos painoa on tullut lähes 8
kg lisää normaaliin verrattuna. :) Viimeisen kerran kävin köysittelemässä rv 34,
jolloin huomasi kyllä olevansa raskaana jalannostojen käydessä vaikeammaksi. Oman
voinnin puolesta olisin pystynyt käymään vielä kiipeilemässä, mutta asuimme
tuolloin paikkakunnalla josta oli lähes 200 km lähimmälle kiipeilypaikalle. Se
ei kuitenkaan estänyt ettenkö voisi jatkaa treenausta. Loppu raskauden ajan
tein pari kertaa viikossa otelautatreenin ja kerran viikkoon joogasin ja
keskivartalo treenin. Juoksun lopettelin viikolla 30 ja vaihdoin pyöräilyyn,
kun liitokset kipeytyi. Viimeisillä viikoilla aerobinen treeni vaihtui
kävelyyn. Viikko ennen synnytystä tein viimeisen otelauta treenin ja joogasin
pari päivää ennen pojan syntymää.
Oma kokemus liikunnasta raskauden aikana on vain
positiivinen, jos keho on tottunut liikkumaan niin raskausaikana voi jatkaa
normaalia liikkumista. Liikunta auttaa pitämään painon hallinnassa ja antaa
energiaa päivään. Hyvä fyysinen kunto auttaa myös jaksamaan vauvan hoidossa,
sillä vauvaa tulee kannettua päivän aikana yllättävän paljon. Omalla kohdalla maha
oli pieni ja ylimääräistä painoa ei juuri tullut. Minulla oli helppo raskaus ja
suuria ongelmia ei esiintynyt, ja yhtenä selityksenä pidän omaa aktiivisuuttani
ja positiivista asennetta. Raskauden aikana kannattaa liikkua omien tuntemusten
mukaan oli laji sitten mikä tahansa.