Naps ja poks

Välillä on niitä päiviä jolloin kaikki ei vaan mene putkeen, vaikka olosuhteet loistavalle päivälle olisivat olleet hyvät. Aurinko paistoi lämpimästi ja aikaa oli varattu reilusti yksinäiselle boulderreissulle. Hyvillä mielin ajelin Liperin kiville tarkoituksena kiivetä pari reittiä, mitä en ollut jostain syystä aikaisemmin kiivennyt. Mieli oli virkeä ja naama oli hymyssä, kun pääsin kiven luo. Kaiken piti olla kohdallaan hyvälle kiipeily päivälle, mutta kaikki ei mennytkään niin kuin piti.

Lämmittely släbillä tultiin taidokkaasti alas niin, että toinen jalka jäi hetkeksi halkeamaan jumiin. Auts, muistoksi sain siitä molempiin jalkoihin hienot naarmut. Ajattelin, että nyt en saa lähteä pois kun kerran tänne tulin. Kiipeät jotain muuta heti perään, niin ei jää peikkoja kummittelemaan. Niimpä vaihdoin reittiä ja muutamat nousut sainkin tehtyä, joka rauhoitti mieltä. Kyllä tämä tästä lähtee sujumaan, joten tunsin olevani valmis siirtymään reiteille joiden takia tulin. Jostain syystä Kantti oli jäänyt kiipeämättä ja päätin, että tänään on aika korjata tämä virhe. Aluksi ihmettelin mistä ihmeestä reitti lähtee, kunnes löysin alkuun toimivan betan ja homma lähti sujumaan. Melko pian löysin itseni kurottelemasta toppia, sitten tapahtui jotain mihin en ollut varautunut. Mokasin vedon ja tipuin.

Kerkeän näkemään pädin, ja sen miten minä menen siitä himpun verran ohi. Sitten kuului se ääni, mikä nostaa niskavillat pystyyn. Naps ja lämmin kipualto leviää ruumiseen. Hetken kestää tajuta, mitä juuri äsken tapahtui ja mitä minä teen nyt. Ensimmäinen reaktio on kontata kamojen luo ja ottaa kiipeilytossut pois. Kiroan omaa tyhmyyttäni, sitä miksi en tarkistanut pädin paikkaa ennen kuin lähden kiipeämään ja miksi en ole ostanut uutta kylmäpakkausta edellisen tilalle. Jotain minulla sentään on mukana nimittäin ideaalisidettä. Paketoin nilkan ja laitan kengän jalkaan, sillä kuvittelen, jos en toimi nopeasti niin jalka turpoaa niin paljon etten saa kenkää enää jalkaan.

Siinä sitä sitten ollaan keskellä metsää yksin nyrjähtäneen nilkan kanssa. Konttailen pädin luokse ja pakkaan pädin samaan aikaan, kun päässäni pyörii vain yksi ajatus miten pääsen täältä pois. Päätän koittaa laittaa painoa kipeälle jalalle, ja todellakin iloitsen siitä, että taju ei lähde eikä mitään ylitse pääsemätöntä kipua synny. Hitaasti lähden etenemään kohti autoa ja matka tuntuu todella pitkältä. Puolessa välissä matkaa rupeaa tulemaan huono-olo ja istun maahan lepäämään ja juomaan. Siinä huilaillessa soitan miehelle, joka ei todellakaan riemastunut kuullessaan uutiset. Suurimpana huolena on pystynkö ajamaan itse autoa, kun nyrjähtänyt nilkka on tietenkin oikean puoleinen kaasujalka. Päätämme, että soitan heti kun olen päässyt autolle ja kokeillut ajamista. Puhelun jälkeen on aika jatkaa matkaa, sillä en halua pysähtyä pitkäksi aikaa, jos kipu rupeaa yltymään. Mini askelin etenen ja huokaisen helpoituksesta, kun pääsen tielle jossa matkan teko hieman helpottuu. Autolla olo tuntuu hyvältä, ja hyppään autonrattiin ja lähden ajelemaan kotia kohti.

Kotiin päästyä pystyin vihdoin antamaan nilkalle kylmää ja nostamaan sen ylös noin tunti tapaturman sattumisesta. Selvisin yksin pois ja siitä saan olla todella kiitollinen. Minulla oli onnea matkassa, nilkkani ei mennyt pahasti. Kokemuksesta tiedän, että se voi olla hyvinkin kipeä ettei sille todellakaan laiteta painoa muutamaan päivään. Puhumattakaan siitä, että minulla olisi mennyt molemmat nilkat (jep kokemusta on siitäkin). Näin päivä onnettomuuden jälkeen olen hyvin toiveikas ja luottavainen, että kahden viikon päästä kävelen korkkareilla.

Toimikoon tämä taas muistutuksena kaikille boulderoijille, että kertokaan jollekin minne olette menossa ja pitäkää puhelin mukana. Pakatkaa mukaan aikakin kylmäpakkaus ja ideaalisidettä eikä muutama särkylääke olisi pahitteeksi ottaa mukaan. Ja ne pädit, tarkistakaa, että ne on hyvin eikä vain reitin alussa vaan se kattaa myös sen lopun. Kyllä se kaveri kannattaa ottaa mukaan spottaamaan sinne kiville aina kun se on mahdollista, sillä tämäkin tapaturma olisi varmasti vältetty.