Muovia köydellä

Elämä alkaa asettua uusiin uomiin ja vapauden tunne on jotain, mitä olen odottanut pitkään. Olen vapaa tekemään asioita joita haluan, ilman huonoa omatuntoa tai kiirettä. Nyt kolmen tunnin päivä treenit voivat olla arkipäivää tai sitten voin vain maata sohvalla katsomassa jotain hömppää koneelta, koska sekin on sallittua. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen vailla suuntaa elämässä, en ole osa oravanpyörää ja nautin siitä tunteesta suunnattomasti. Tiedostan, että tämäkään ei voi jatkua loputtomiin, mutta juuri nyt on hyvä näin. Nyt on minun hetkeni elämässäni keskittyä täysillä minuun itseeni ja treenata, niin paljon kuin haluan.

Ainoa este rankoille treenille on ollut nilkkani. Kolme viikkoa onnettomuudesta tarkoittaa sitä, että perus elämä sujuu ongelmitta. Voin kävellä normaalia vauhtia ja kiipeilemään pystyy. Kuitenkin nilkan liikkuvuus on selkeästi rajoittunut, ja se on selvästi vielä turvonnut. Kun on tällainen hätähousu, niin olen testannut nilkan sietoa jo juoksemalla tai no hyvin hiljaista hölkkää se oli, josta nilkka ei hirveästi tykännyt. Nyt sitten taas odotellaan milloin sitä seuraavan kerran uskaltaa lähteä juoksemaan.

Se mitä olen alle viikon tapahtumasta päässyt tekemään on köysikiipeily. Köydellä erityisesti yläköydellä voi hyvin kiivetä eikä nilkassa tunnu kipua kuin muutamassa asennossa. Peruskahvakiipeily sujuu siis hyvin. No, parin viikon kahvottelun jälkeen rupesi tuntumaan, että nyt voisi tehdä jotain muuta. Koska tiukat reitit erityisesti liidaten on pois kuvioista puhumattakaan boulderista ja patjalle tipahtamisesta, niin lisätään sitten painoa kahvareiteille.

Muutama kiipeilykerta on nyt painoliiveillä takana ja pakko hehkuttaa, että se on tosi siistiä. Olen liidaillut helpompia reittejä yhden liivin kanssa, ja sitten hieman vaikeampia olen kiivennyt kahden painoliivin kanssa (liiveissä lukee 6 kg ja 8 kg joten 14 kg on parhaimmillaan ollut painoja). Painojen kanssa kiipeily on hieman erilaista kuin normaali kiipeily. Siinä missä normaalisti vetäiset pidemmän muuvin helposti, niin liiveillä joutuu keskittymään enemmän jaloilla työntämiseen ja siihen että saa momentumin mukaan. Sillä jos vauhtia ei ole muuviin lähdettäessä, niin homma menee helposti käsillä vetämiseksi ja kaikkihan tietää miten siinä käy. Mulla olikin ensimmäisen painoliivi kiipeilykerran jälkeen pakarat ihan kipeät seuraavan päivän, joten ehkä se kertoo hieman mihin liiveillä kiipeily käy käsien lisäksi. Nyt on tavoite kiivetä muutaman viikon ajan painojen kanssa ja katsoa miten se vaikuttaa. Toivottavasti voimakestävyys paranee eikä kiipeily projekteilla tunnu niin raskaalta.