Viikon saldo

Mennyt viikko piti sisällään hampaiden kiristelyä, auringossa löhöilyä, riemua, stressiä, ja onneksi terapeuttista kiipeilyä. Perheemme siirtyi pitämään majaa mökille, jossa muksun on hyvä temmeltää eikä ihmeteltävät asiat ihan heti lopu. Viikon tärkein tavoite oli saada yksi työprojekti valmiiksi, joka lopulta lähti aikataulussa eteenpäin. Siitä seurasi huojentunut olotila, mutta nyt kaikki on jonkun toisen käsissä eikä itse voi tehdä asialle mitään. Mikä pistää puolestaan mietityttämään, että onko minun tekemäni työ riittävän hyvä.

Työasioiden vasta painoksi olikin hyvä käydä pariin otteeseen Imatralla boulderoimassa. Molemmat reissut menivät nappiin ja kesken jääneet projektit saivat päätöksen. Ensimmäin reissu tapahtui Kurkvuorelle, jossa tapahtui hyvinkin perinteinen lähetys. Kokeilen vielä kerran ennen kuin on pakko lähteä pois ja niinhän siinä kävi, että Never say never meni.

Toinen reissu kiville tapahtui kiukkuisen päivän päätteeksi Huhtaseen. Sateen uhka leijui ilmassa joten kävelin suoraan Luckymiehen alle. Pari yritystä ja mies oli mennyt. Päätin käydä vielä ottamassa uusinta yritystä Rantanplaniin, jonka alta löytyi hirmuinen lauma itikoita odottamassa hikistä kiipeilijää. Itikoiden kiusattavana ei onneksi kauan tarvinnut olla vaan reittiin löytyi toimiva beta. Kiven päällä vannoin etten ikinä enää kiipeä sinne, sillä edellisen päivän rankkasateiden jäljiltä toppi oli todella likainen ja jalat rupesivat hieman tutisemaan kruksikohdan jälkeen.

Tämän jälkeen kävin naureskelemassa yhden 6B:n alla, enkä edennyt sen kanssa yhtään mihinkään. Väkisin pisti naurattamaan, kun seiskoja menee pari kappaletta, mutta kutosen  reitillä ei saa kunnolla edes persettä ylös pädin päältä :D. Loppujen lopuksi hyvä viikko kolme 7A:ta, pari 6B:ta ja pari 6A:ta.