sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Jos sanani syön mörökölli minut vieköön

Ja mörökölli vei. Se huuteli nimeäni jo perjantai iltana ja lauantaina karjui luokseen. Olet jo Lappeenrannassa sinulla on kiipeilytossut mukana, miksi et sitten liittyisi  iloisten kiipeilijöiden joukkoon? Flunssa oireiden alkaessa hieman helpottaa (toisin sanoen kuume ei ollut enää niin korkea perjantain iltana), päätin lähteä katsastamaan norppaboulderit. Kerran jouduimme joka tapauksessa ajelemaan Lepraan niin, miksi en menisi paikan päälle katselemaan millaiset skabat sinne on saatu aikaiseksi. Kemikaali nimeltään ibuprofeiini saapui ja pelasti päivän. Vaikka kuumetta ei enää ollut niin pääsärkyä oli ja on vieläkin, niin lääkkeellä sen saa hallintaan. 

Näin jälkiviisaana on hyvä todeta, että onneksi pakkasin kiipeilykamat mukaan, sillä kisoissa oli tosi kivaa eikä tyhjin käsin palattu kotia. Kiipeily tuntui, noh, todella tukkoiselta ja haasteelliselta. Pää ei toiminut, jonka takia tyhmiä betavirheitä tuli tehtyä koko ajan. Se taas johti  siihen, että useille reiteille joutui tekemään monta yritystä, joka taas vei voimia. Minusta tuntui, että olen loppu jo viiden reitin jälkeen, heh, kiipesin lopulta 24. Kuolema tuli useamman kerran kisojen aikana, köhin, yskin ja niistin, mutta levolla olo parani ja pystyin taas kiipeämään. Normaalisti en pidä helpompien reittien välillä pitkiä taukoja, mutta nyt oli pakko levätä kahvarallinkin jälkeen.

 Olin jo luovuttamassa 2,5 h jälkeen, kun tuntui ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia päästä enää mitään tässä kunnossa. Onneksi meidän seurasta oli muitakin paikalla, ja J sai tsempattua minut yrittämään kahta reittiä vielä. Nehän menivät, kunhan oikea beta löytyi ja lepäsi kunnolla. Tunnelma oli hyvin kannustava, taputuksia sateli toppauksista ja kannustus huudot kaikuivat hallissa. Betaa jaettiin kanssa kisailijoiden kesken ja reittejä pohdittiin porukassa. Mukavaa oli, tosin en voin olla miettimättä miten kisat olisi sujuneet, jos olisin ollut 100 % kunnossa. Sitähän ei voi koskaan tietää, pitää varmaan mennä käymään vielä keväällä saimaalla testaamassa joitakin vaikeampia reittejä uudestaan.

Otteiden harjaus on kivaa.
J.S näytää miten slopperissa pysytään.


J.K liilalla reitillä.

N ja keltainen reitti.

Joensuulaisessa juniorissa riitti virtaa. N yritti/kiipesi varmasti kaikkein eniten reittejä koko porukasta.

Släbien partaveitsi J.K  demostroi miten keltainen reittin mennään.

Oma tyyli näyte samalle reitille.

Släbillä kiipeily on tarkkaa puuhaa ja kroppa on hyvä pitää seinässä kiinni. J.S:n tyyli näyte.

Joensuun posse pääsi Etelä-Saimaa lehteen :)

2 kommenttia:

  1. Moi,
    Pahoittelut kilpailussa saavuttamasi palkinnon myöhästymisestä! Saadaan paketti vasta huomenna ja pistämme levyn ja paidan postiin samantien. Pahoittelut, että asia on venynyt!
    Terveisin,
    TuomoL

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se mitään, ehdin jo unohtaa koko asian muiden kiireiden keskellä.

      Poista