Mulla ei suunnitelmat tunnu ikinä menevän, niin kuin haluan.
Saimaa reissun jälkeen ajatus oli treenata kunnolla reilun viikon ja pitää
muutama päivä lepoa ennen kisoja. Vain päivä kotiin saapumisesta poju tuli
kipeeksi ja itsellä alkoi samoihin aikoihin lievä kurkkukipu. Himmailin kotona sairaan
pojun kanssa, jolla sitten todettiin korvatulehdus, ja pojun elämän ensimmäinen
antibioottikuuri oli todellisuutta. Ajattelin, jos nyt lepää kunnolla niin en
tule enempää kipeeksi. Kuulostaa järkevältä?
Niinpä niin, kerrankin kun oikeasti lepään pienten flunssaoireiden
ilmaannuttua, niin saan vuosisadan sitkeimmän limataudin, joka tuntuu vain
pahenevan päivä päivältä. Kaikkea löytyy limaa irtoaa, kurkku on karhea, pää
tuntuu välillä räjähtävän, on kuumetta
ja lihassärkyä. Liikunta on ollut telakalla yli
viikon ja kunnon kiipeily sessioista on vielä pidempään. Lohturuoka ja herkut
tuntuu maistuvan liiankin hyvin ja oma peilikuva ärsyttää päivä päivältä
enemmän. Muiden
liikunta suoritukset ja hehkutukset aiheuttaa haikeutta ja kateutta, ennen
kaikkea suurta ärsytystä, kun ei itse pääse liikkumaan. Sairaana ollessa saan
taas todeta, miten paljon liikunta ja erityisesti kiipeily merkitsee minulle.
Mies on saanut kokea todenteolla kiukutteluani ja ihme on, että hän ei vielä
ole suuttunut minulle.
Se mikä ärsyttää ehkä eniten on kisojen väliin jääminen (jostain syystä olin ihan täpinöissäni Norppabouldereista), mutta sydämen hakatessa
valmiiksi tuhatta ja sataa on järkevämpää jättää kisailu muille. Toivon oman
mielenterveyden ja miehen takia muutosta tähän sairasteluun, tai muuten tänne
muuttaa yksi kiukkuinen ampiainen pysyvästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti