Visiitti kotikonnuille

Vierailut kotiseudulle ovat olleet yleensä hermoja raastavaa ja eikä viikonloppu ole todellakaan ollut virkistävä lepohetki. Vierailut vanhempien luokse ovat johtaneet tiukkoihin aikatauluihin ja hermojen kiristymiseen koirien osalta. Meillä on kaksi urosta ja vanhemmillani sekä siskollani on narttuja. Siitä yhdistelmästä saa yleensä vain harmaita hiuksia jo ajatustasolla. Sen lisäksi kavereita ja tuttuja haluaa nähdä, sekä visiitti kaupungille paremmille kaupoille on yleensä tervetullut. Silti tylsyy iskee aina tuolla käydessä eikä pakopaikkaa ole ollut.

Paitsi nyt siihen on tullut muutos, BoulderSaimaa. Muksun voi hyvällä omatunnolla jättää isovanhempien hoivaan, ne kun ei lasta turhan usein näe ja itse pääsee kiipeilemään. Kaikki voittaa, eikös niin? BoulderSaimaa aukaisi ovensa muutama viikko sitten ja valitettavasti avajaisiin en päässyt, mutta nyt viime lauantaina pääsin vierailemaan kyseisessä paikassa. 

Paikka oli avara ja valoisa, jossa oli runsaasti tilaa kiivetä. Hiljaista vielä oli näin iltapäivästä, mutta tilanne voi hyvinkin olla toinen puolen vuoden päästä. Lappeenrannan seudulla, kun ei aikaisemmin ole ollut hyvää sisäkiipeily paikkaa, jonka takia harrastaja määrät ovat melko alhaiset. Paikan päälläkin olleista ihmisistä taisi suurin osa olla ensikertalaisia, joka myös näkyi reiteissä. BoulderSaimaalta löytyi paljon helppoja reittejä ainakin näin pidempään harrastaneen näkökulmasta katsottuna.

Keskeltä hallia löytyy tatti.

Reittien greidaus ei noudata perinteistä numeroasteikkoa vaan käytössä on suuntaa antava-asteikko: vihreä = helppo, lila = keskivaikea, keltainen = melko vaikea, pinkki = vaikea ja punainen = tosi vaikea. Pinkistä muodostui minun ystäväni, ja niitä tuli pääsääntöisesti koitettua noin puolet reiteistä meni flashina, osaa joutui kokeilemaan useamman kerran ja osa jäi vielä odottamaan nousuaan. Itse tykkäsin tällaisesta asteikosta paljon, ja mielestäni se on ihan riittävä kertomaan mitä reittejä kannattaa kokeilla.

Sisään tullessa aukeaa tälleinen näkymä.

Kyllä, se on hänkkiä :)

Seinät ovat hyvin monipuolisia, löytyy suoraa seinää, släbiä, pientä hänkkiä ja hyvin paljon hänkähtävää. Tatti on hieman korkeampi kuin esim. Voemalla ja enkä toivo toppauksen tuolla olevan kruksina. Tatin reitit toppaa luonnollisesti päälle ja alas pääsemin onnistuu portaita pitkin, muiden reittien topatessa levyn reunaan, josta ilokseni löytyi karheaa teippiä niin ei räpylä luista levynreunasta.

Tatti oli mielenkiintoisen muotoinen.

Kiipeämäni reitit olivat monipuolisia ja pitkiä näin Joensuulaisesta näkökulmasta katsottuna. No, meidän keivi onkin sellainen pieni koppi. Tykkäsin todella paljon aaltoilevasta hänkki sektorista ja toivoisin samanlaista seinää tännekin. Tapani mukaan en halunnut jäädä työstämään mitään reittiä pitkäksi aikaa vaan annoin reiteille reilut viisi yritystä, jos ei niillä mennyt siirryin seuraavalle reitille. Oma kestävyys taitaa olla ihan kohdillaan, kun suurin piirtein 35 reittiä meni kahdessa ja puolessa tunnissa  eivätkä kädet vielä olleet täysin lopussa. Kiipeämättä jäi paljon helppoja mitä olisi voinut käydä läpsyttelemässä, mutta uuden karheat otteet rupesi syömään nahat. Ehkä olisi pitänyt koittaa kiivetä vaikeampia reittejä enemmän…

Jotta todellisuus ei unohtuisi peilistä katsoo apina ;)

Henkilökunta oli todella ystävällistä ja avuliasta, betaa ja reitti suosituksia sai halutessaan. Todella hyvä fiilis jäi paikasta ja ehdottomasti tästä tulee tapa aina Lappeenrannassa vieraillessani. Olisikohan paikka jouluna auki, kun taitaa olla pakko lähteä kotiseudulle joulun viettoon? Tuolloin pako jonnekin hetkeksi rauhoittumaan olisi enemmän kuin tervetullut. Joo, en ole jouluihmisiä…