Vahdin vaihto

Jokin aika sitten mies rupesi puhumaan, että voisi ruveta harrastamaan jotain. Aikansa pohdittuaan veri veti taistelulajien pariin, ja nyt hän käy Aikidossa ja miekkailussa. Mikäs siinä olen iloinen, että myös perheen toinen puoli aktivoitu taas liikkumaan. Tämä taas on tuonut uusi piirteitä meidän illanviettoon. Mies käy vähintään neljänä iltana viikossa omissa treeneissään ja minä yritän pitää kiinni kolmesta kiipeily kerrasta plus jooga ja lenkkeilyt. Viikolla parhaimpina tai pahimpina (miten sen nyt kukin haluaa nähdä) vaihdetaan pojan vahtivuoroa lennosta heittäen yläfemmat ovella.

Joku voisi ajatella, että on ikävää kun lapsen vanhemmat on iltaisin usein menossa jonnekin. Itse näen asian toisin ja pidän hyvänä asiana, että vanhemmat pitävät itsestään huolta ja saavat tehdä jotain mistä pitävät. Liikunta antaa paljon voimaa ja energiaa iltatoimia varten ja sitähän tarvitään ;) Myös minä olen saanut viime aikoina käydä rauhassa kiipeilemässä ilman jalassa roikkujaa. En sitten tiedä mistä moinen muutos johtuu, mutta viime aikoina mies on usein sanonut, että voi vahtia pojua sen aikaa kun käyn hallilla. Kiipeily on taas tuntunut treeniltä ja välillä huomaan olevani väsynyt, mutta silti sisäinen ääni sanoo, että pitäisi tehdä enemmän. Ehkä sitä saisi neljä kiipeily kertaa viikkoon ensi vuoden puolelle vai jääköhän se vain haaveeksi.

Välillä on ollut hyviä päiviä, jolloin olen tuntenut itseni vahvaksi ja huomannut kehitystä erityisesti boulderin puolella. Toisaalta köysittely on taas junnannut paikoillaan eikä projekti reitit tunnu etenevän mihinkään, mikä voi johtua siitä että köysittely parin viikon välein ei oikein kehitä. Eipä ne köysireitit nyt taida olla niin tärkeitä, sillä tällä hetkellä boulderi tuntuu kivemmalta ja käyn mieluummin keivillä vääntämässä kuin köydessä roikkumassa. Keväällä asia voi taas olla ihan toinen.

Pojasta on kehittynyt aikamoinen liikkuja eikä paikallaan jakseta kauan olla, vaan jotain hauskaa olisi keksittävä ja heti. Taapero tuntuu olevan ikiliikkuja sorttia joka käy hedelmillä ja osaa ilmaista oman mielipiteensä äänekkäästi, jos jotain ei saa tehdä. Tuo taitaa kyllä kuulua ikään. Kiipeily omaan syöttötuoliin ja vaunuihin sujuu jo leikiten ja selvästi uusia haasteita etsitään joka päivä. Mielenkiinnolla odotan, mitä lapsesta kehittyy varmaankin ninja :D, jos äidin ja isän harrastukset yhdistetään eli kiipeily ja taistelulajit.