Wanted good climber

Yhdellä kiipeilyreissulla kaveri kysyi miksi kiipeän? Se on erittäin hyvä kysymys. Miksi käyn vuodesta toiseen samoilla kalliolla ja kivillä sekä roikun mankkapölyisissä halleissa. Toki joskus tulee vierailtua muuallakin ;) Helpoin vastaus on sanoa, koska se on kivaa. Sitä sen enempää analysoimatta.

Minulle kiipeily ei pelkästään ole jotain kivaa tekemistä työpäivän päätteeksi vaan se on laji, jossa joudun haastamaan itseni monella tapaa. Kiipeilyn kautta olen oppinut hyvin paljon itsestäni. Huomaan olevani vahvempi, en vain fyysisesti vaan myös henkisesti. Jokin siinä on, kun joudut kohtaamaan oman epämukavuus alueen ja onnistut voittamaan sen. Se on se tunne, jonka saa vain oman pelon voittamisesta. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi.

Enää en kiipeä vain greidejä vaan reittejä. Olen toistaiseksi oppinut laskeman irti kovempien greidien tavoittelusta. Toki on ihanaa haastaa itsensä vaikeilla reiteillä, mutta nykyisin se ei ole päätarkoitus kiipeilyssä vaan haluan keskittyä uusien asioiden ja muuvien opiskeluun. Nykyisin nautin siitä, kun löydän itselle vaikean jutun, jota joudun työstämään eli harjoittelemaan. Joskus uusi muuvi menee nopeasti ja joskus vasta pidemmän taistelun kautta saadaan onnistuminen. Haluan tulla hyväksi kiipeilijäksi.

Minulla on varmasti vielä mahdollisuuksia kehittyä ja kiivetä vaikeampia reittejä. Haluan yksinkertaisesti löytää mihin tällä kropalla pystyy. Missä minun rajani ovat seiskoissa vai päästäänkö kasin puolelle? Mielestäni hyvällä kiipeilijällä on monipuolinen muuvivarasto ja sitä tässä yritän rakentaa. Olen mieluummin kiipeilijä, joka voi kiivetä tutun vitosen reitin usealla eri tavalla kuin kiipeilijä joka hinkkaa reittiä vuodesta toiseen samalla tavalla osaten sen sokkona. Haluan pitää kiipeilyn hauskana ilman ainaista pakkoa kehityksestä kovempien reittien suhteen. Valitettavan usein ulkopuolisen silmään kehitys näkyy vain mentyinä reitteinä ei sisäisenä muutoksena flowssa. Juuri se sisäinen muutos ja tunne, on se juttu mitä etsin, kiivetyt reitit ovat vain plussaa.

Maailma näyttää erilaiselta kiven päältä

Äitienpäivänä ei meillä tehty mitään erityistä, se oli vain päivä muiden joukossa. Päivän aikana mies esitti maagisen kysymyksen milloin meinasit mennä seuraavan kerran kiipeämään, voisin vahtia poikaa. Tosiaan edellisestä kerrasta oli pari päivää, joten sanoin huomenna voisin käydä yksin boulderoimassa.

Tänään auringon paistaessa lämpimästi heitin pädin autoon ja suuntasin Liperiin. Paikan päällä ei ollut muita, mikä ei yllättänyt minua. Fiilistelin etukivillä kaikki mieleeni tulevat helpot reitit. Reitti toisensa perään tuli nousuja ja hymy leveni nousujen myötä. Kiipesin pitkästä aikaa mantteli reitinkin, jota en ole kiivennyt reitin päästyä pari vuotta sitten. Tunnin jälkeen kävelin peräkivelle ajatuksena tehdä muutama yritys Oivallukseen. Toivoin vain, että saisin jotain edistystä reitin kanssa löytäisin tavan siirtää vasemman käden pinssille.

Eka yritys ei mitään uutta kunnes toisella päätin tehdä niin kuin muut eli vasenjalka huukkiin vasemman käden vieressä olevalle otteelle. Kas kummaa sehän toimii ja siitä sai vasemman käden siirrettyä pinssiin, jonka jälkeen olisi edessä jalan korjaus ja sen päälle nousu. Nyt tiesin että reitti menisi, tosin en ollut täysin vakuuttunut että se menisi tänään. Pari yrityksen jälkeen löysin itseni kiven päältä hölmistyneenä mutta onnellisena. Vietin hetken kiven päällä istuen ja katsellen mitä kaikkea ympäriltä löytyy, ja sen pienen hetken maailma näytti erilaiselta. Vai olinko se vain minä joka oli muuttunut? Kun askelkuviot saatiin kohtaamaan niin tämä tanssi oli nopeasti ohi, ja nyt voin siirtyä kevein mielin kohti uusia haasteita.

Poju ulkoilee

Nyt se sitten tapahtui lähdin kalliolle poju mukana. Yö oli mennyt suhteellisen hyvin vain muutama herätys. Ensimmäinen oli puoli kahdelta, jolloin syötin pojun miehen vielä lukiessa vieressä hehkuttaen miten hyvä kirja sillä oli työn alla. Mutisin jotain vastaukseksi ja jatkoin unia. Seuraava herätys olikin kuudelta, jonka jälkeen otimme pienet unet ja nousimme ylös. Päätin olla suosiollinen miestä kohtaan antamalla hänen nukkua pitkään ja ottaa pojan mukaan ystävä pariskunnan kanssa sovitulle kalliokiipeilyreissulle.

Pieniä perhosia oli vatsassa koko aamun ja hermoilin milloin mistäkin. Pitäisikö pojalle syöttää kunnon ruoka ennen lähtöä? Mitä laitan sille päälle, riittääkö ulkoiluhaalari vai pitäisikö sillä olla vielä jotain sen alla? Mitä evästä otan mukaan? Entä jos vaippa pitää vaihtaa siellä ollessa? Jne…

Lopulta sain tarvittavat kamat kasaan ja lähdimme ajelemaan sovittuun tapaamispaikkaan. Kuten aina poju nukkui koko matkan ajan kalliolle, ja heräili hölmistyneenä, kun siirsin sitä kantorinkkaan. Olen käynyt muutamia kertoja kävelyllä lapsen keikkuessa rinkassa mukana ja hyvin rinkassa on uni maistunut. Lähikallio Heiniksessä on onneksi lyhyt lähestyminen ja olimme nopeasti kallion alla purkamassa kiipeilykamoja pojun tarkkaillessa rinkassa kiinnostuneesti toimintaamme.

Rinkasta on hyvä tarkkailla mitä ympärillä tapahtuu

Kiipesin ensimmäisenä vieden köyden vitosen linjalle, jonka vierestä lämppäsin vielä kutosen reitin. Kun omat lämmittelyt oli tehty oli ystävä pariskunnan vuoro kiivetä. Samalla kun kanniskelin pojua kannustin ystäviä heidän suorituksissaan. Varmaan tunnin hereillä olon jälkeen alkoi pientä kitinän poikasta ilmaantua, ja tarjoilin vähän hedelmäsosetta. Ei oikein ruoka maistunut vieraassa paikassa ja syli tuntui olevan paras paikka.

Aikani kanniskeltua poju nukahti syliini, josta siirsin hänet ystävän syliin ja ryhdyin ihmettelemään yhden projektin muuveja. Alku meni hyvin, ja huomasin peräti joidenkin otteiden kasvaneen, kun niistä pystyi vaivattomasti tekemään klippejä. Viidennen pultin jälkeen on pitkä veto pinssiin, joka tuottaa hankaluuksia. Otteen ei tarvitsisi olla kuin viisi senttiä ylempänä niin en enää yltäisi siihen. Muutama kerran sormet tarttuivat otteeseen, mutta sitten tuli totaalinen blackout mitä pitää tehdä seuraavaksi eipä sillä niin väliä, sillä yläosa reitistä oli vielä hieman märkänä. Olen pari vuotta sitten testaillut reittiä, ja muistan tehneeni kaikki muuvit, mutta nyt en löytänyt sopivaa betaa. Tutkimuksia jatketaan sitten toisella kertaa.

Tällä kertaa jatkot roikkuivat vain viidellä pultilla

Samaisella reissulla nähtiin kyllä hieno liidi nousu ystävän toimesta, hieno veto muutaman sadepisaran tippuessa taivaalta. Ennustettu saderintama lähestyi arvioitua nopeammin ja edessä oli jatkojen haku projektilta. Samalla kuin kipuilin ylöspäin kalliota niin ihana ystäväni piti seuraa heränneelle pojulle ja laittoi hänet rinkkaan valmiiksi lähtöä varten. Vaikka reissu loppui ehkä lyhyeen sateen takia, mukava oli huomata miten vaivattomasti ulkokiipeily sujui pojun kanssa. Iso kiitos siitä kuuluu kyllä ystävä pariskunnalle kärsivällisyydestä ja jaksamisesta tällaisen lapsellisen kiipeilevän höyrypään kanssa.

Ystävän sylissä oli hyvä nukkua