Väsynyt kroppa iloinen mieli

Olin kiukkuinen ja väsynyt viime viikon alussa. Olimme juuri saaneet tavarat siirrettyä uuteen paikkaan taloon, jota en kutsu kodikseni. Huomasin katsovani pinttyneitä kaapinovia vihaisena ja pettyneenä, onko pakko siivota jos ei tahdo? Talo on muutenkin nähnyt liikaa elämää omaan makuuni ovissa ja seinissä on reikiä sekä saunan lauteet olisi pitänyt uusia aika päiviä sitten, nyt niiden kohtalona tuntuu olevan hidas lahoaminen. Muuttaminen on syvältä ja elämä pahvilaatikoiden keskellä saa yhden jos toisenkin pinnan kiristymään. Muuttaminen kuukauden sisään kahdesti on vielä ärsyttävämpää, mutta se minne seuraavaksi mennään on jotain ihan muuta kuin tämä nykyinen kämppä. Sitä paikkaa odotan innolla, ja jos kaikki käy hyvin siellä on tekemistä myös kiipeilevälle sielulleni.

Nykyisen asunnon ollessa väliaikainen päätin omia hermoja säästääkseni paeta tiistaina köysittelemään seuranvuorolle. En ole pojan kanssa käynyt areenan seuranvuorolla, kun kaikki sanoo sen olevan ruuhkainen. Nyt vuorolla oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla ja sain kiivetä juuri siitä mistä halusin. Ehkä kaikki tiesi me ollaan tulossa ja jätti vuoron väliin vai olisiko hiihtolomalla ollut asiaa hiljaiseen menoon. Joka tapauksessa päätin keskittyä itselle vaikean reitin kiipeämiseen. Onnistuin ensimmäistä kertaa saamaan kaikki muuvit tehtyä puhtaasti väliankkureille. Vaikka mentiin yläköydellä ja useammalla levolla, olen iloinen että edistystä tapahtui. Kyseessä on napakka reitti, jonka yläosa pysyy haaveena ja märkänä unena, sillä seuran voimapesäkään ei ole vielä saanut reittiä liidattua ylös asti.

Laitetaan nyt kuva todisteeksi, että perjantaina
tuli jotain kiivettyä.  Kiitos L vaan kuvasta.

Päivän levon jälkeen oli vuorossa bouldersessiot, jossa ei ollut mitään ihmeellistä. Perusvääntöä muutama uusi reitti ja campustelua eli hyvät peruskiikut. Perjantaina poltteli päästä taas areenalle, ja tällä kertaa oli vuorossa naistenpäivä kiikut parin kanssa sisaren kanssa. Edellisen päivän boulderi painoi ja päätin keskittyä helpompiin pitkiin reitteihin. Mukavaa läpsyttelyä ja yksi räpsy jalan lipeämisen vuoksi. Hyvä mieli jäi kanssa kiivenneiden suorituksista vaikka itse ei mitään uutta tehnyt. Välillä on yhtä motivoivaa seurata muiden kehitystä ja saavutuksia kuin tuijottaa omaa napaa. Lauantaina oli vuorossa kiipeilystä lepopäivä, mutta sehän ei tarkoittanut että makaisin sohvalla perunalastuja syöden. Laitoin pojan päiväunille ja lähdin koiran kanssa tunnin juoksulenkille miehen jäädessä kotiin vauvavahtiin. Lenkin jälkeen totesin lapsen vielä nukkuvan ja tein 40 minuutin keskivartalotreenin. Tämä tuntui niin hyvältä, että totesin miehelle kaiken olevan niin kuin ennenkin. Tällä tarkoitin aikaa ennen pikkuista, jolloin lepopäiviä ei ollut viikossa kuin se yksi jos sitäkään. Miten hyvä olo voikin tulla liikkumisesta ja itsensä rääkkäämisestä.

Viikon kruunasi sunnuntaina saatu oma-aika boulderin merkeissä. Edellisestä kerrasta olikin kulunut tovi, kun olin yksin kiipeämässä. Päätin tehdä suunnitelman, jotta en harhautuisi projektoimaan ja kuluttamaan aikaa mihin tahansa. Kunnon teho kestävyyssetti oli paikallaan 2 x 30 min keivin ympäri pyörimistä ja helppojen reittien ylös alas kiipeämistä. Alku oli tukkoista menoa, mutta kropan lämmettyä kiipeily tuntui oikein mukavalta. Tosin toisen setin lopussa rupesin hieman vilkuilemaan kelloa joko kohta pääsisi alas kun pumppi rupesi painamaan päälle. Loppuun muutama leuanveto ja kotiin, jossa lapsi juuri heräsi päiväunilta kun astuin kotiovesta sisään. Täydellinen ajoitus. Lopulta viime viikosta tuli hyvä viikko ja näitä kaipailen lisää. Nyt maanantai aamuna olo on raukea, sitä tietää tehneensä jotain, mutta mihinkään ei koske. Tänään vietän mielelläni lepopäivän ehkä koirat on syytä ulkoilutta, mutta sitähän ei lasketa liikunnaksi. Neljä kertaa viikossa kiipeilyä on luksusta johon voisi tottua, mutta todellisuus taitaa olla toista mieltä. ;)