Mä kellun. Mä kellun vedessä ja hengitän. Mikään ei kosketa
mua eikä kiinnosta enempää kuin hengittäminen. Voisin jatkaa tässä olemista
loputtomiin, unohtaa kaiken muun ja antaa virran viedä mukanaan. Mennä vain
sinne mikä tuntuisi hyvältä ja tehdä vain niitä asioita joista tykkään. Ei, se
ei vain mene niin. Samassa huomaan taas räpiköiväni pysyäkseni pinnalla.
 |
| Surullinen jääkarhu... |
Blogin kirjoitus on ollut tauolla, niin kuin kaikki muukin
elämässä tuntuu olevan. Tuntuu, että elän vain odotus tilassa, jossa ei tapahdu
mitään. Päivät seuraavat toisiaan ilman suurempaa odotusta tai muutosta. Ei ole
mitään jännittävää kerrottavaa, mitä olisi tapahtunut. Liikunta tuntuu olevan
pakokeino pitää pääkasassa, ja silti siitäkin tuntuu puuttuvan iloa ja
onnistumisen tunne. Ne reitit joita haluaisi kiivetä on joko liian kaukana
projektoitavaksi tai sitten pilaan kaiken itse kiipeämällä huonosti. Sen lisäksi vasenkäsi on oireillut
keväästä asti milloin mistäkin kohtaa ranteista, kyynärpäästä, olkapäästä, you
name it.
Ehkä se on taas
kerran minun ongelma , että odotukset eivät kohtaa todellisuutta ja leijun
jossain pilvissä. Eikä hommassa tunnu olevan mitään järkeä. Jotenkin olen
saanut itseni raahattua viikosta toiseen ulos. Kiivettyjen reittien lukumäärä
ylittää jo nyt reippaasti edellisten vuosien määrän, silti kaikki tuntuu riittämättömältä
ja vähäiseltä. Odotan muutosta. Se on tulossa enemmin tai myöhemmin ja toivon
sen tuovan ilon mukanaan.
 |
| Köysittelyä haukkiksella. Kuva H. Pitkänen |
 |
| Renkailla olisi tarkoitus jatkossa treenailla enemmänkin, jos vain paikat kestää ehjänä. |
