Mökillä on hyvä olla

Suurin osa suomalaisista suuntaa juhannuksena mökille emmekä me olleet poikkeus. Isovanhemmat odottivat innolla pojan tuloa enkä voinut pettää heitä jäämällä kotiin. Juhannukseen kuului perinteistä saunomista, uimista ja grillailua.  En ole vähään aikaan syönyt niin paljon mitä parin päivän aikana tuli ahmittua.

Mistä kiipeilijän juhannus on tehty? Omasta ajasta ilman lasta, aurinkoisesta säästä, hyttisistä, paarmoista, mankasta, pädistä ja tietysti kivistä. Mökillä olemisen parhaisiin puoliin kuuluu ehdottomasti lapsen hoitopalvelu. Meillä isovanhemmat asuvat sen verran kaukana, että lapsen vahtiminen arkisin ei onnistu. Juhannusaattona pojan aamutoimien jälkeen vilkutin pojulle hyvästit, kun heitin pädin autoon ja koiran takakonttiin. Suuntanamme oli suljantien boulderit.

Noilla kivillä on tullut jokunen kerta vierailtua ja muistan ensimmäiset visiitit kiville,  ne näyttivät isoilta ja pelottavilta. Ilokseni sain huomata että oma rohkeus on kasvanut ja nyt työstin muutamaa uutta reittiä, joita en ollut ennen yrittänyt. Muutama tunti vierähti todella nopeasti ja ennen kuin huomasinkaan rupesi käsistä loppumaan voimat. Pitää se myötää, että voimien vähetessä mieli rupesi kaipailemaan pojun luo ja hyvillä fiiliksillä päätin yksinäisen kiipeilyreissun. Mitä reissusta jäi käteen? Levännyt ja vapautunut mieli, yksi 6b ja 7a sekä uusia ahaa elämyksiä muutaman reitin kanssa. Tätä haluan kyllä lisää, joten eiköhän tämä porukka vielä tänä kesänä mökille mene. Jos saisin vielä jonkun kaverin mukaan köyden toiseen päähän, niin pääsisi haukkavuoren mahtavia maisemia ihailemaan.

Loppuun kuvia joilla ei ole mitään tekemistä kiipeilyn kanssa.

Voe mahaton, mikä paikka

Heitin ystävälleni ajatuksen ilmoille, jos mentäisiin käymään Kuopiossa tuossa kalokukkojen maassa, jossa vahvat savolaiset treenaa uusissa hienoissa tiloissa Voemalla. Sään näyttäessä sateiselta niin ystävä pariskunta innostui ajatuksesta, ja aamulla auto oli pakattu täyteen innokkailla kiipeilijöillä ja heidän jälkikasvullaan. Golf osoittautui kunnon perheautoksi kahden turvaistuimen ja kolmen aikuisen mahtuessa sisään.

Voema oli niin hieno kuin kaverit olivat sitä hehkuttaneet ja parempi. Sisään astuessa huomio kiinnittyy väkisin tilan avaruuteen ja selkeihin reitteihin. Siellä ei myöskään näkynyt mankkapölyä leijumassa ilmassa eikä patjoilla. Puitteet kiipeilylle oli kohdillaan.

Jenssilän miehet testaa Voemaa

Voemasta löytyy hienoa hänkkiä. Kuva L

Itse reitit oli yhtä muuvien ilotulitusta ja uudenlaisista profiileista oli otettu kaikki irti. Mukava oli huomata, että helpompiakin reittejä meni kisaseinällä eikä sitä tilaa ollut varattu pelkästään kovan greidin kränkkääjille. Useimmista kokeilemistani reiteistä löytyi se jokin juttu, ja reittien vaikeus ei suinkaan tullut aina vain pienenevistä otteista vaan hieman vaikeammista muuveista. Itse nautiskelin jokaisesta reitistä mitä tuli kiivettyä ja koitettua.

Erilaisia reittejä oli paljon. Kuva L

Mukavia onnistumisen tunteita tuli muutamasta noususta, mutta monia hienoja reittejä jäi vielä hampaankoloon. Hauska oli huomata missä oma taso menee sisäreittien suhteen ja aika kohdillaan tuntuisi olevan ulkoboulderiin verrattaessa. Yksi 6c+ onsight napsahti, josta olen enemmän kuin yllättynyt. Muuten 6c:t tuntui vaativan muutaman yrityksen ja seiskat olisi vaatinut pidemmän työstön. Kun on tällainen levoton mieli, niin en malttanut jäädä työstämään yhtä reittiä pitkäksi aikaa. Yleensä keskityn uusissa paikoissa ennemmin määrään kuin muutaman vaikean reitin työstöön. Teen mieluummin paljon erilaisia muuveja kuin hion yhtä täydelliseksi.

Yksi hieno 7b reitti josta saisi hyvän projekti reitin. Harmi kun on vain niin kaukana. Kuva L

Meidän porukan lisäksi hallilla oli sinä aikana yksi polttari porukka ja vajaa kymmenen kiipeilijää, joten rauhassa sai olla. Henkilökunta oli ystävällistä ja betaa reitteihin sai tarvittaessa. Mikä on hyvä, jos ei halua käyttää aikaa pohdiskeluun millä tavalla reitin pääsisi ylös. Varmasti tulen hyödyntämään henkilökunnan tietämystä reiteistä jatkossakin voemassa vieraillessani.

Rauhassa sai olla. T testaa mitä tatista löytyy.

Junnareitten kanssa voemassa oli ilo käydä. Tilaan tuntui olevan riittävästi pikkuisten levittää lelunsa ilman, että ne ovat muiden kiipeilijöiden tai henkilökunnan tiellä. Meidän mustalaisleiri levittäytyi sohvan viereiseen nurkkaan jossa saimme olla ihan rauhassa. Siinä oli pojun hyvä ottaa päiväunet sekä isomman neidin rauhoittua hetkeksi kuuntelemaan satua voemasta löytyneiden lastenkirjojen pariin. Patjojen päällä oli mukava isomman neidin laukkailla ja pojun konttailla, kun kiipeilijöitä ei ollut seinällä. Pesutilat oli asialliset joissa vaipan vaihto onnistui hetkessä.

Virtaa riitti ja kivaa tuntui olevan.

Kunnes väsymys iski ja sitten oli hyvä ottaa unet omassa kopassa.  

Kaikin puolin hieno paikka jonne tullaan varmasti toistekin. Mahtavien kiikkujen jälkeen olin väsynyt mutta onnellinen. Mieli olisi halunnut vielä kiivetä, mutta ruumis alkoi sanoa vastaan. Päivän kruunasi aito kuopiolainen kalakukko, jos sen avulla ei palaudu niin ei sitten millään. Ja kyllähän sen voimalla seuraavana päivä käytiin köysittelemässä. Mutta se on jo toinen tarina. 

Palautusruokaa parhaimmillaan. Nam.

I’m back

Nyt voin virallisesti sanoa hyvällä oma tunnolla, että olen pääsyt samaan kuntoon kuin ennen raskauttani tai parempaan. Tämän kesän ensimmäinen köysiprojekti sai nyt päätöksen ja henkilökohtainen greidi pamahti plussan verran ylöspäin kun Prinsessa Diana 7b+ sai nousun. Viime viikolla kuumat kelit olivat tehdä kiipeilystä mahdotonta eikä köyden päässä tullut paljon oleskeltua. Sen lisäksi kapuloita rattaisiin laittoi muutto ja töihin paluun. Hiljaisen viikon jälkeen oli hyvä mennä sunnuntaiaamupäivästä kalliolle kelin ollessa kohdillaan. Eihän sitä voinut kuin odottaa hyvää suoritusta. Viilennyt sää sai kiven tuntumaan mukavan karhealta, ja luotto pieniin jalkaotteisiin oli kohdillaan. Nyt ei ollut jätetty mitään sattuman varaan, lähetystossut oli mukana. Seurankin ollessa mitä parhainta, jäljelle ei jäänyt mitään muuta kuin reitin tanssiminen ylös jatkojen kanssa.

Jotenkin kaikesta jäi tyhjä fiilis niin kuin aina. Mitäs nyt? Reitti meni ja olotila on onnellisen haikea. Uudet projektit kutsuvat ja valtaavat pikku hiljaa mielen. Hyviä ehdokkaita löytyy varmasti kun vain osaisi päättää mitä lähtee koittamaan. Jos nyt mentiin reitti ylös jatkot vieden, niin eikö se kerro, että pystyy parempaan? Olisiko minulla varaa puristaa hieman enemmän nostaa greidiä kirjaimella? No, se jää nähtäväksi. Ehkä tulevaisuudessa käyn koittamassa jotain mikä haastaa minut oikeasti. Ei kuitenkaan vielä, nyt on hyvä aika palata asteen verran helpomman reitin pariin.

Jotta todellisuus ei pääsisi unohtumaan löytyy Suomestakin mimmejä jotka kiipee oikeasti kovaa, kun ensimmäinen suomalainen nainen kiipesi 8b reitin. Respect. Tuon rinnalla oma taso on vielä lapsen kengissä. 

Back to work

Se päivä hiipi hiljaa luokseni kuin usva iltamyöhään pellolle. Se oli jotain mitä olin vältellyt, jos en ajattele asiaa sitä ei ole. Todella aikuismaista, laitetaan pää piiloon maahan kuin strutsi, jos sitä ei näe sitä ei ole (todellisuudessa strutsit kaivaa hiekasta ruokaa eivätkä mene piiloon). Joskus elämä jakaa huonomman käden, ja niillä korteilla on pelattava peli loppuun. Onneksi kaikki kortit eivät ole samoja, ja niitä voi tarvittaessa vaihtaa.

Minulla ei ole ollut yhtään ikävä töihin päinvastoin se on asia, mitä en ole miettinyt ollenkaan kotona ollessa. Päivät ovat seuranneet toisiaan, ja pojan tarpeet ovat rytmittäneet päivän aamupuuro, leikkihetki, päikkärit, päiväruoka jonka jälkeen leikitään tai ulkoillaan jne. Ei kiirettä, ei tarkkoja aikatauluja, tekee mitä tekee silloin kuin huvittaa. Nyt se on ohi kiireettömyys, jokin sisällä taistelee ajatusta vastaan. Elämän ei kuulu mennä näin. Äidit jää kotiin ja miehet tekee työtä. Meillä mennään toisinpäin ainakin toistaiseksi. Kysymys ei ole siitä etteikö mies pärjää kotona pojan kanssa, vaan siitä että minua ei huvita tehdä töitä. En nauti siitä mitä teen enkä tunne kuuluvani sinne.

Ensimmäisinä päivinä tunsin itseni ulkopuoliseksi oudoksi friikiksi, joka näyttää siltä että olisi lenkille lähdössä urheilutopissaan ja capreissaan eikä sisätöissä. Minusta tuntui että kävelinkin erilailla kuin muut selkäsuorana hartiat leveinä, uhkaavana, älä vain puhu minulle. Onneksi on työhuone, jonne voi piiloutua muilta, ja lymyillä sen suojissa iltapäivään asti poistuen paikalta sitten kun siltä tuntuu. Minun pitäisi olla kiitollinen siitä tosiasiasta, että minulla on vapaus valita omat työajat ja –paikka. Tarvittaessa hommat saa tehtyä kotisohvaltakin, mutta siellä on pikkumies, joka häiriköi ja siksi raahaudun työpaikalle.

Tässä sitä nyt istutaan koneen ääressä töissä ja yritetään saada jotain viisasta aikaiseksi. Jokin hämärä muistikuva minulla vielä on miksi aikoinaan lähdin alaa lukemaan. Halusin muuttaa maailmaa, vaikuttaa siihen ja tehdä jotain merkittävää. Oppia miten ympäröivä luonto toimii. Huomaan pienen poltteen vielä olevan sisälläni. En ole vielä menetetty tapaus, minun vai pitää löytää innostus uudestaan tähän työhön, ei vain itseni takia vaan myös pojan.

10 opittua asiaa kiipeilystä

Tässä on muutama matkan varrella oppimaani asiaa kiipeilystä. Nämä ovat täysin omaan kokemukseen perustuvia eikä mitään ultimaattisia totuuksia. Jonkun muun tekemä lista poikkeaa varmasti omastani joten jokainen tulkitkoon tätä miten haluaa.

1. Älä vertaa itseäsi muihin

Aina on parempia kiipeilijöitä. Jokainen kiipeää omalla kropalla ja jokaisella on omat vahvuudet ja heikkoudet. Toisella on käsissä enemmän voimaa kuin toinen taipuu mitä ihmeellisempiin akrobaattisiin suorituksiin. Seiskan kiipeilijä voi tanssia helpon näköisesti vitosen ylös, mutta meno on aivan toisen näköistä kun kiivetään omalla tasolla tai vaikeampia. Aloittelevan kiipeilijän onkin hyvä muistaa kokeneempaa kiipeilijää katsoessa, että sillä kiipeilijällä on kestänyt usein vuosia päästäkseen sille tasolle millä nyt on.

2. Päivät ovat erilaisia

Joku toinen päivä kaikki menee ja toinen… no joskus olisi parempi vain pysyä kotona. Työkiireet, stressi ja muut huolet vaikuttavat kiipeilyyn. Jos pää ei ole mukana, ei kroppa toimi. Joskus muiden huolien takia on vaikea kytkeä kiipeilymoodi päälle, ja silloin on parempi pysytellä comfort zonella. Uusien asioiden opiskelussa on hyvä olla virkeä mieli, jotta uudet asiat jäisivät mieleen. Väsyneenä uusien asioiden opiskelusta seuraa vain turhautumista. Eihän sitä kukaan koulunpenkilläkään silmät ristissä opi mitään, älä siis vaadi sitä itseltäsi kiipeilyssä.

3. Ole nöyrä

Hyvin henkilökohtainen opetus. Haaveita ja tavoitteita on hyvä olla, mutta älä tee niistä pakkomielettä. Siinä vaiheessa, kun kaikki ajatukset ovat projektin lähettämisessä mennään lujaa perse edellä puuhun. Omat toiveet alkavat sabotoimaan kiipeilyä, kun ajatukset pyörii vain lähetyksessä ja uudessa greidissä. Jos tiedät pystyväsi kiipeämään reitin, niin se on vain ajan kysymys kun se sitten menee. Joskus universumin ja planeettojen pitää olla oikeassa asennossa, jotta niin tapahtuu. Tyhjä pää on parempi kuin pää täynnä murheita, huolia ja paineita reitin menosta. Kun ei odota mitään voi vain yllättyä.

4. Uusimmat kamat eivät tee sinusta kiipeilijää

Oletko joskus miettinyt, jos ostaisin uudet hieman kevyemmät jatkot, köyden, valjaat, kengät niin sitten projektit paukkuu. Muutaman kymmenen grammaa kevyemmät jatkot eivät auta saamaan ahteria sen helpommin ylös kuin ne halvemmat. No ehkä jos meinaa multipitchiä harrastaa, gramman viilaus on paikallaan. Kiipeilykengät on asia, josta ihmiset jaksaa keskustella loputtomiin. Kenkien ei tarvitse olla kalleimmat vaan tärkeintä on, että ne tuntuu hyvältä jalassa ja luotat niihin pienilläkin mikroilla. Pranan tai black diamondin kuteet näyttä hyvältä seinällä, mutta eivät tee sinusta kiipeilijää. Riittää, että vaatteet tuntuu hyvältä, ja ne eivät rajoita liikkumista (nimimerkillä ulkona kiipeillään yli kymmenen vuotta vanhoissa housuissa joissa on maalitahroja J).

5. Kiipeä niiden kanssa joihin luotat ja joiden kanssa on hauskaa

Oman kiipeilyn lomassa on mukava vaihtaa kuulumisia kaverin kanssa, syödä hieman evästä ja jatkaa kiipeilyä. Hyvässä seurassa mieli pysyy virkeänä ja voit olla oma itsesi, jolla on suuri merkitys ainakin omalle kiipeilylle. Luottamus on suuri asia kiipeilyssä ja varmistajaan on pystyttävä luottamaan. Jos epäilet varmistajan kykyjä, tuskin lähdet projektireittiä edes kokeilemaan. Positiivinen ja kannustava ilmapiiri auttaa luomaan uskoa omiin kykyihin. Alhaalta kuuluva kannustus saattaa saada sinusta 110 prosenttia irti tai rauhoittaa mielen kun meinaat panikoida. Kiipeä niiden kanssa joiden kanssa hommat sujuu kuin rasvattu kone, älä mutrusuu valittajien.

6. Uskalla yrittää

Jos et yritä koskaan mitään vaikeaa, et voi saavuttaa mitään. Usein ne pelottavimmat ja vaikeimmat asiat jää mieleen, ja niitä muistellaan vuosienkin takaa. Ne myös opettavat kaikkein eniten kiipeilytekniikkaa ja päänsisäisiä asioita kuten pelon hallintaan. Jos ei yritä, et koskaan saa tietää mikä on mahdollista, ja huomaat kiipeäväsi vuodesta toiseen samoja vitosia.

7. Nauti saavutuksista

Ole ylpeä siitä mitä opit ja saat kiivettyä Muista taputtaa itseäsi olkapäälle, kun mahdoton dyno muuttuu mahdolliseksi tai kestät pikku krimpperissä kiinni. Iloitse pienistä saavutuksista aina ei tarvitse päästä ylös asti puhtaasti liidaamalla vaan ne pienet oivallukset ovat yhtä tärkeitä, jos ei tärkeämpiä. Koita löytää jokaisesta kiipeily kerrasta jotain positiivista, äläkä tuijota niihin asioihin jotka meni pieleen. Juhlista kun saat projektin kiivettyä hyvällä ruualla tai juomalla, mikä nyt itselle sopii. Mielestäni on hyvä myös muistaa kotijoukkoja, kun saa projektin päätökseen. Viimeisen saavutuksen kunniaksi ostin jätskiä, jonka nautin yhdessä miehen kanssa.

8. Ole sinnikäs

Miten monta kertaa yksi muuvi pitää toistaa, että se menee automaatiotasolle. Se voi joskus vaatia satojakin toistoja ennen kuin hallitset sen yhden muuvin. Tärkeää on pystyä kysymään miksi joku asia epäonnistui ja mitä voisi tehdä paremmin seuraavalla kerralla? Sillä tavoin oppii hahmottamaan omaa kroppaansa, missä kädet ovat entäs jalat? Onko parempi nostaa oikea jalka ylös, ja miten sitten käy tasapainon, paraneeko vai huononeeko jne. Siksi on tärkeää yrittää uudestaan ja uudestaan. Uuden asian opettelu on hankalaa ja turhauttavaa, ja se vaatii aikaa, mutta lopussa kiitos seisoo.

9.  Tiedosta heikkoutesi

Kuinka monta kertaa olet miettinyt missä olet hyvä ja missä huono, vaikuttaako se reitteihin joita kiipeät? Jokaisella meistä on heikkouksia ja vahvuuksia, sillä olemme erilaisia. Pitkälle ihmiselle jalannosto voi tuottaa tuskaa, kun taas toinen kiroaa hyvien otteiden pitkää väliä johon joutuu dynoamaan pidemmän henkilön vain kurottaessa otteelle. Heikkouksia ei pidä välttää päinvastoin niihin pitää tarttua rohkeasti kuin härkää sarvista. Jos olet huono negatiivisella sektorilla, se on jotain mitä sinun pitää harjoitella ei välttää. Olet yhtä hyvä kiipeilijä kuin heikoin lenkkisi, ja tullaksesi paremmaksi heikkouksia pitää harjoitella. Ajan kuluessa heikkoudesta voi harjoittelun myötä tulla vahvuus, ja silloin joku toinen asia rajoittaa kiipeilyäsi esim. sormivoima. Siksi on hyvä kiivetä mahdollisimman monipuolisesti kaikilla otteilla ja erilaisilla kulmilla släbillä, suoralla ja hänkillä, jotta kehittyisi hyväksi kiipeilijäksi.

10. Safety first

Turvallisuutta ei pidä unohtaa ja kiipeilyyn liittyvät riskit on hyvä tiedostaa. Tiedä mitä teet, oli se sitten boulderointia, sporttia tai trädiä (jota ei juuri ole tullut tehtyä). Saa olla rohkea muttei tyhmän rohkea ja tippumisen riski on hyvä arvioida. Yksin boulderoimassa käydessä tulee oltua varovaisempi ja silloin pitää luottaa enemmän itseensä, jotta ei tulisi loukkaantumisia. Se on vähän huonompi juttu jos on keskellä korpea ja nilkka menee sijoiltaan. Kiipeily on turvallista, kunhan tietää mitä tekee, jos ei tiedä mitä on tekemässä voi olla parempi jättää asia muille. Tippumisia köyteen ja patjalla tulee väkisin, ja on hyvä oppia tippumaan oikein. Kyllä, tippumista voi ja kannattaa harjoitella. Kun tietää, että tippuminen ei ole maailmanloppu niin uskaltaa viimeisillä voimilla vielä yrittää sitä vaikeaa muuvia ja voi saavuttaa jotain uutta.

Laitetaas loppuun vielä kuva niin ei blogi ole pelkkää tekstiä.

Kuvat on aina kivoja ja tuli kaiveltua arkistoja.