Ulko boulderia

Syyskuussa alkaneet käsiongelmat pakottivat hidastamaan kiipeilyä ja miettimään uudestaan miten pystyisin jatkamaan lajia ilman, että toinen käsi on jatkuvasti kipeänä. Kiipeilyn määrä laski ja kuminauhajumppa tuli tutuksi. Lapoja rupesin harjoittelemaan säännöllisesti, sillä minulla on toisella puolella kipua ja liike rajoittuneisuutta. Rengaskurssin aamuna mietin, että näinköhän pystyn tekemään mitään. Renkaat osoittautuivatkin oivaksi keinoksi avata kipeänä ollutta rintalihasta, joka on kurssin jälkeen tuntunut paljon paremmalta.

Calling elvis 7A

Nyt olen uskaltautunut taas ulos kiipeämään ja toistaiseksi käsi ei ole mennyt enempää tukkoon. Kävin yksin räpeltämässä yhdellä lähikivellä ja pääsin ensimmäistä kertaa iltakiikuille valojen kanssa, joka osoittautui yllättävän mukavaksi kokemukseksi, jos kosteaa kiveä ei oteta huomioon. Maltti on nyt valttia ja olen hyväksynyt sen tosiasian, että tänä vuonna en todennäköisesti kiipeä enää mitään vaikeaa. Harvemmin ne kivet ja kalliot sieltä häviävät...