Enää ei kuulu tassujen ääni parkettilattialla eikä piip
piip, kun on aamulenkin aika. Ei riemun hyppyjä eikä haukkua. Enää ei tehdä
yhteisiä retkiä metsään eikä uimaan. Ei mennä kiville kiipeämään ja marjoja
syömään. Eikä vaelleta tunturin päälle umpihangessa vain koska niin voi tehdä.
Kepille ei ole enää noutajaa. Autossa vauhdin hiljeneminen ei saa aikaan
järjetöntä vauhkoilua, missä ollaan, joko pääsee ulos. Nyt luut ja nappulat
jäävät syömättä, eikä isoa vesikuppia tarvita. Ei enää leikitä vetoleikkejä,
eikä poju ratsasta selässä laulaen Ihahaata. Asunnossa vallitsee hiljaisuus ja
tyhjyys, jotain puuttuu jotain mikä täytti elämämme innolla ollen aina valmis
uuteen seikkailuun. Nyt on alkanut uusi arki ilman rakasta koiraamme, joka
äkisti poistui luotamme.
Voi ei :-( Otan osaa suureen suruunne. Se on ihan kamala paikka kun joutuu yhtäkkiä luopumaan rakkaasta ystävästä ja perheenjäsenestä. Onneksi muistot jäävät.
VastaaPoistaKiitos, hyviä hetkiä kyllä riittää muisteltavaksi.
Poista