torstai 20. helmikuuta 2014

Hiljaisuus


Enää ei kuulu tassujen ääni parkettilattialla eikä piip piip, kun on aamulenkin aika. Ei riemun hyppyjä eikä haukkua. Enää ei tehdä yhteisiä retkiä metsään eikä uimaan. Ei mennä kiville kiipeämään ja marjoja syömään. Eikä vaelleta tunturin päälle umpihangessa vain koska niin voi tehdä. Kepille ei ole enää noutajaa. Autossa vauhdin hiljeneminen ei saa aikaan järjetöntä vauhkoilua, missä ollaan, joko pääsee ulos. Nyt luut ja nappulat jäävät syömättä, eikä isoa vesikuppia tarvita. Ei enää leikitä vetoleikkejä, eikä poju ratsasta selässä laulaen Ihahaata. Asunnossa vallitsee hiljaisuus ja tyhjyys, jotain puuttuu jotain mikä täytti elämämme innolla ollen aina valmis uuteen seikkailuun. Nyt on alkanut uusi arki ilman rakasta koiraamme, joka äkisti poistui luotamme.


2 kommenttia:

  1. Voi ei :-( Otan osaa suureen suruunne. Se on ihan kamala paikka kun joutuu yhtäkkiä luopumaan rakkaasta ystävästä ja perheenjäsenestä. Onneksi muistot jäävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyviä hetkiä kyllä riittää muisteltavaksi.

      Poista