Varaslähtö jouluun

Sain muutama päivä sitten oman joululahjani postista ja nyt voin kinkkun syönnin ohella keskitittyä suunnittelemaan tulevia treenejä. Hyvää joulua ja voimakasta uutta vuotta!

Vahdin vaihto

Jokin aika sitten mies rupesi puhumaan, että voisi ruveta harrastamaan jotain. Aikansa pohdittuaan veri veti taistelulajien pariin, ja nyt hän käy Aikidossa ja miekkailussa. Mikäs siinä olen iloinen, että myös perheen toinen puoli aktivoitu taas liikkumaan. Tämä taas on tuonut uusi piirteitä meidän illanviettoon. Mies käy vähintään neljänä iltana viikossa omissa treeneissään ja minä yritän pitää kiinni kolmesta kiipeily kerrasta plus jooga ja lenkkeilyt. Viikolla parhaimpina tai pahimpina (miten sen nyt kukin haluaa nähdä) vaihdetaan pojan vahtivuoroa lennosta heittäen yläfemmat ovella.

Joku voisi ajatella, että on ikävää kun lapsen vanhemmat on iltaisin usein menossa jonnekin. Itse näen asian toisin ja pidän hyvänä asiana, että vanhemmat pitävät itsestään huolta ja saavat tehdä jotain mistä pitävät. Liikunta antaa paljon voimaa ja energiaa iltatoimia varten ja sitähän tarvitään ;) Myös minä olen saanut viime aikoina käydä rauhassa kiipeilemässä ilman jalassa roikkujaa. En sitten tiedä mistä moinen muutos johtuu, mutta viime aikoina mies on usein sanonut, että voi vahtia pojua sen aikaa kun käyn hallilla. Kiipeily on taas tuntunut treeniltä ja välillä huomaan olevani väsynyt, mutta silti sisäinen ääni sanoo, että pitäisi tehdä enemmän. Ehkä sitä saisi neljä kiipeily kertaa viikkoon ensi vuoden puolelle vai jääköhän se vain haaveeksi.

Välillä on ollut hyviä päiviä, jolloin olen tuntenut itseni vahvaksi ja huomannut kehitystä erityisesti boulderin puolella. Toisaalta köysittely on taas junnannut paikoillaan eikä projekti reitit tunnu etenevän mihinkään, mikä voi johtua siitä että köysittely parin viikon välein ei oikein kehitä. Eipä ne köysireitit nyt taida olla niin tärkeitä, sillä tällä hetkellä boulderi tuntuu kivemmalta ja käyn mieluummin keivillä vääntämässä kuin köydessä roikkumassa. Keväällä asia voi taas olla ihan toinen.

Pojasta on kehittynyt aikamoinen liikkuja eikä paikallaan jakseta kauan olla, vaan jotain hauskaa olisi keksittävä ja heti. Taapero tuntuu olevan ikiliikkuja sorttia joka käy hedelmillä ja osaa ilmaista oman mielipiteensä äänekkäästi, jos jotain ei saa tehdä. Tuo taitaa kyllä kuulua ikään. Kiipeily omaan syöttötuoliin ja vaunuihin sujuu jo leikiten ja selvästi uusia haasteita etsitään joka päivä. Mielenkiinnolla odotan, mitä lapsesta kehittyy varmaankin ninja :D, jos äidin ja isän harrastukset yhdistetään eli kiipeily ja taistelulajit. 

Visiitti kotikonnuille

Vierailut kotiseudulle ovat olleet yleensä hermoja raastavaa ja eikä viikonloppu ole todellakaan ollut virkistävä lepohetki. Vierailut vanhempien luokse ovat johtaneet tiukkoihin aikatauluihin ja hermojen kiristymiseen koirien osalta. Meillä on kaksi urosta ja vanhemmillani sekä siskollani on narttuja. Siitä yhdistelmästä saa yleensä vain harmaita hiuksia jo ajatustasolla. Sen lisäksi kavereita ja tuttuja haluaa nähdä, sekä visiitti kaupungille paremmille kaupoille on yleensä tervetullut. Silti tylsyy iskee aina tuolla käydessä eikä pakopaikkaa ole ollut.

Paitsi nyt siihen on tullut muutos, BoulderSaimaa. Muksun voi hyvällä omatunnolla jättää isovanhempien hoivaan, ne kun ei lasta turhan usein näe ja itse pääsee kiipeilemään. Kaikki voittaa, eikös niin? BoulderSaimaa aukaisi ovensa muutama viikko sitten ja valitettavasti avajaisiin en päässyt, mutta nyt viime lauantaina pääsin vierailemaan kyseisessä paikassa. 

Paikka oli avara ja valoisa, jossa oli runsaasti tilaa kiivetä. Hiljaista vielä oli näin iltapäivästä, mutta tilanne voi hyvinkin olla toinen puolen vuoden päästä. Lappeenrannan seudulla, kun ei aikaisemmin ole ollut hyvää sisäkiipeily paikkaa, jonka takia harrastaja määrät ovat melko alhaiset. Paikan päälläkin olleista ihmisistä taisi suurin osa olla ensikertalaisia, joka myös näkyi reiteissä. BoulderSaimaalta löytyi paljon helppoja reittejä ainakin näin pidempään harrastaneen näkökulmasta katsottuna.

Keskeltä hallia löytyy tatti.

Reittien greidaus ei noudata perinteistä numeroasteikkoa vaan käytössä on suuntaa antava-asteikko: vihreä = helppo, lila = keskivaikea, keltainen = melko vaikea, pinkki = vaikea ja punainen = tosi vaikea. Pinkistä muodostui minun ystäväni, ja niitä tuli pääsääntöisesti koitettua noin puolet reiteistä meni flashina, osaa joutui kokeilemaan useamman kerran ja osa jäi vielä odottamaan nousuaan. Itse tykkäsin tällaisesta asteikosta paljon, ja mielestäni se on ihan riittävä kertomaan mitä reittejä kannattaa kokeilla.

Sisään tullessa aukeaa tälleinen näkymä.

Kyllä, se on hänkkiä :)

Seinät ovat hyvin monipuolisia, löytyy suoraa seinää, släbiä, pientä hänkkiä ja hyvin paljon hänkähtävää. Tatti on hieman korkeampi kuin esim. Voemalla ja enkä toivo toppauksen tuolla olevan kruksina. Tatin reitit toppaa luonnollisesti päälle ja alas pääsemin onnistuu portaita pitkin, muiden reittien topatessa levyn reunaan, josta ilokseni löytyi karheaa teippiä niin ei räpylä luista levynreunasta.

Tatti oli mielenkiintoisen muotoinen.

Kiipeämäni reitit olivat monipuolisia ja pitkiä näin Joensuulaisesta näkökulmasta katsottuna. No, meidän keivi onkin sellainen pieni koppi. Tykkäsin todella paljon aaltoilevasta hänkki sektorista ja toivoisin samanlaista seinää tännekin. Tapani mukaan en halunnut jäädä työstämään mitään reittiä pitkäksi aikaa vaan annoin reiteille reilut viisi yritystä, jos ei niillä mennyt siirryin seuraavalle reitille. Oma kestävyys taitaa olla ihan kohdillaan, kun suurin piirtein 35 reittiä meni kahdessa ja puolessa tunnissa  eivätkä kädet vielä olleet täysin lopussa. Kiipeämättä jäi paljon helppoja mitä olisi voinut käydä läpsyttelemässä, mutta uuden karheat otteet rupesi syömään nahat. Ehkä olisi pitänyt koittaa kiivetä vaikeampia reittejä enemmän…

Jotta todellisuus ei unohtuisi peilistä katsoo apina ;)

Henkilökunta oli todella ystävällistä ja avuliasta, betaa ja reitti suosituksia sai halutessaan. Todella hyvä fiilis jäi paikasta ja ehdottomasti tästä tulee tapa aina Lappeenrannassa vieraillessani. Olisikohan paikka jouluna auki, kun taitaa olla pakko lähteä kotiseudulle joulun viettoon? Tuolloin pako jonnekin hetkeksi rauhoittumaan olisi enemmän kuin tervetullut. Joo, en ole jouluihmisiä…