lauantai 13. heinäkuuta 2013

Kiukkua ja väsymystä


Kesä saa ihmiset hyvälle tuulelle, on lämmin voi kulkea t-paidassa ja sandaaleissa, hiekka tuntuu varpaiden välissä rannalla ja taas saa mansikoita syödäkseen. Monet sanovat olevan kesäihmisiä, mitä lämpimämpi sitä parempi, se ei päde tähän perheeseen. Kuumalla kelillä yhden, jos toisen pinna tuntuu olevan kireä ja väsymys painaa huonojen yöunien takia. Myönnän en ole kesäihminen, jos lämpö nousee yli 21 astetta, rupean tuskastumaan. Urheilu ei kiinnosta ja itsensä tsemppaaminen juoksulenkille helteillä on lähes mahdotonta. Puhumattakaan kiipeilystä ja olemattomista kitkoista, ja otteista jotka syövät hikoilevista sormenpäistä kaiken nahan. Moni suuntaakin kesällä rannalle ja uimaan. Joo hyvä idea, mutta ihoni on toista mieltä ja pidemmästä oleskelusta järvivedestä saan ihottumaa, nice.

Helteet eivät ole vielä tulleet tänne jäädäkseen, ja välillä on saanut liikuttua ja kiivettyä. Koen ahdistusta, jos en ole liikkunut, ja olo alkaa pian tuntumaan rantapallolta joka vyöryy alaspäin. Onneksi mieli kohenee pienestä liikkumisesta, ja jo kymmenen minuutin tekemisellä voin hetkeksi paremmin. Kiukkuun ja väsymykseen löytyy myös toinen syy, työ. Siihen liittyvät asiat painaa jatkuvasti mieltä, ja koko ajan on tunne riittämättömyydestä. Pitäisi pystyä tekemään enemmän, ja varmasti pystyisin, jos kotiolot antaisivat myöten. Luulen tilanne saa muutoksen, kun poika siirtyy päiväkotiin, siihen asti edetään päivä kerrallaan.

Äiti ei ole ainoa jota on kiukuttanut viimeaikoina, ja pojulla on ollut omat kiukuttelu hetkensä. Pieni takiaispallo roikkuu jalassa joka paikkaan keittiöön, vessaan, you name it. Äidin näkeminen taas muistuttaa, että hän on ollut hetken ilman äitiä, joka saa aikaa kitinää. No, kitinään on ollut välillä ihan syy, kun hampaita puskee lisää, ja se jos mikä kiukuttaa. Ikeniä kutittaa ja ruoka ei maita. Pistivät vielä neuvolassa piikkejä samaan aikaan, niin ei ollut iloinen pikku-ukko pariin päivään. Pieniä piristymisen merkkejä syömisen suhteen on ollut ja toivottavasti liikkuvaisen pojun paino saadaan taas nousemaan.

Osansa kiukusta on saanut kokea mies, joka vastaa saamaansa kohteluun samalla tavalla. Varma kiukun aiheuttaja on kotityöt, niin kuin suurimmassa osassa perheistä. Keskustelut tässä talossa tuntuu menevän neardenthalin ihmisten tasolla murahdellen ja hammasta purren. Kaikesta kiukuttelusta ja väsymyksestä huolimatta kiipeily on sujunut suhteellisen hyvin josta todisteena on pari seiskaa köyden ja boulderin puolelta. Toivotaan jatkossa viileitä kelejä, jolloin tämä äiti saa purettua omat liikunnalliset paineensa ja jaksaa taas talon miesten kanssa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti