Suurin osa suomalaisista suuntaa juhannuksena mökille emmekä
me olleet poikkeus. Isovanhemmat odottivat innolla pojan tuloa enkä voinut
pettää heitä jäämällä kotiin. Juhannukseen kuului perinteistä saunomista,
uimista ja grillailua. En ole
vähään aikaan syönyt niin paljon mitä parin päivän aikana tuli ahmittua.
Mistä kiipeilijän juhannus on tehty? Omasta ajasta ilman
lasta, aurinkoisesta säästä, hyttisistä, paarmoista, mankasta, pädistä ja
tietysti kivistä. Mökillä olemisen parhaisiin puoliin kuuluu ehdottomasti lapsen
hoitopalvelu. Meillä isovanhemmat asuvat sen verran kaukana, että lapsen vahtiminen
arkisin ei onnistu. Juhannusaattona pojan aamutoimien jälkeen vilkutin pojulle
hyvästit, kun heitin pädin autoon ja koiran takakonttiin. Suuntanamme oli suljantien boulderit.
Noilla kivillä on tullut jokunen kerta vierailtua ja muistan
ensimmäiset visiitit kiville, ne
näyttivät isoilta ja pelottavilta. Ilokseni sain huomata että oma rohkeus on
kasvanut ja nyt työstin muutamaa uutta reittiä, joita en ollut ennen yrittänyt.
Muutama tunti vierähti todella nopeasti ja ennen kuin huomasinkaan rupesi
käsistä loppumaan voimat. Pitää se myötää, että voimien vähetessä mieli rupesi
kaipailemaan pojun luo ja hyvillä fiiliksillä päätin yksinäisen kiipeilyreissun.
Mitä reissusta jäi käteen? Levännyt ja vapautunut mieli, yksi 6b ja 7a sekä
uusia ahaa elämyksiä muutaman reitin kanssa. Tätä haluan kyllä lisää, joten
eiköhän tämä porukka vielä tänä kesänä mökille mene. Jos saisin vielä jonkun
kaverin mukaan köyden toiseen päähän, niin pääsisi haukkavuoren mahtavia
maisemia ihailemaan.
Loppuun kuvia joilla ei ole mitään tekemistä kiipeilyn kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti