Hitaasti hyvä tulee

Se oli marraskuu, kun heräsin siihen todellisuuteen, että homma ei voi jatkua entisellään. Olin ollut välinpitämätön ja kohdellut kroppaani kuin mitäkin turhaketta, jonka voi kyllästyttyään heittää roskiin ja hankkia uuden. Mutta eihän se näin mene, ei todellakaan. Meillä nyt vain sattuu olemaan tämä yksi keho josta kannattaa pitää huolta, sillä kaikkea ei voi korjata, jos sen onnistuu hyvin rikkomaan.

Sormienpuutumista oli jatkunut jo pitkään. Juu, joku fiksu olisi jo silloin ottanut itseään niskasta kiinni pannut kiipeilylle hetkellisen stopin, mutta minä tarvitsin jotain isompaa herätykseen. Monien kuukausien rasitusoireet kulminoituvat lopulta todennäköisesti yhteen kiipeilykertaan ja gaston muuviin, jonka jälkeen tyhmempikin tajusi höllätä menoa. Kipu tuntui lavassa ja olkapäässä sekä kyynärpäässä, jossa oli pidempään ollut oireita. Eihän siinä muu auttanut kuin muutama viikko kiipeilykieltoa.

Ensimmäiset kiipeilyt tuntuivatkin todella hapuilevilta eikä liikkuminen seinällä onnistunut millään. Käteen ei ollut mitään luottoa, ja siksi pysyin pitkään helpolla kahvaralleilla välttäen nopeita heittoja. Todellinen oivallus ja kehitys tilanteeseen alkoi erään fyssari ystävän ansioista, kun eräänä päivänä katsoimme muutamia liikkeitä joita minun kannattaisi tehdä. Yksi liike johon olin aikaisemminkin törmännyt, mutta se ei jostain syystä ole jäänyt pystyvästi lämmittelyrutiineihin, oli seinäenkelit (kait sille on joku fiksumpikin nimi?). Tarkoitus on seistä seinää vasten ja nostaa kädet sivulta ylös seinää pitkin ulos hengityksellä niin, että selkä pysyisi kiinni seinässä koko liikkeen ajan. Tekee muuten tosi hyvää kannattaa kokeilla! Lisäksi sain ohjeena tehdä keppijumppaa ja vartalon kiertoja. Jo viikon aktiivinen tekeminen alkoi tuottamaan helpotusta, ja kivut alkoivat hieman helpottaa.

Videon äijä näyttää miten ne seinäenkelit tehdään.

Nämä alkoivat mahdollistamaan sen, että voisin jo hieman suunnitella kiipeilyäni. Asetin tavoitteekseni kiivetä kuukauden määrää eli tehdä mahdollisimman paljon muuveja. Määrätreenit lähti varovasti käyntiin BS:n keltaisen tason lapun reiteillä, joiden tiesin olevan riittävän helppoja, että pääsen tässä kunnossa yhdellä parilla yrityksellä ylös. Kiivettyjen reittien määrät olivat kolmenkymmenen molemmin puolin. Miksi niin paljon? Koska halusin reittien pysyvän riittävän helppoina etten rupea työstämään itselle mitään liian vaikeaa liian aikaisin, sillä käsi on vielä kuntoutumassa enkä halua rikkoa sitä lisää. Ajatus oli pikku hiljaa totuttaa kättä taas kiipeilyyn lisäten vaikeampia reittejä vähitellen mukaan.

 Melko nopeasti otinkin mukaan jo vähän vaikeampia pinkin lapun reittejä ensin muutamia ja pikku hiljaa niiden osuus kasvoi. Tammikuun puolessa välissä pystyin kiipeämään 20 keltaista ja 20 pinkkiä yhdessä treenissä. Kerran viikossa tein tunnin tehotreenin jossa nostatin hikeä kiipeämällä mahdollisimman paljon reittejä tuntiin ennätykseni on tällä hetkellä 45 reittiä (39 keltaista ja kuusi pinkkiä) tunnissa. Nyt olisi kuukausi määrä takana ja kiipeily on alkanut tuntua taas melko normaalilta. Seuraavaksi kiipeilyssä pääpainopiste siirtyy voimaan ja enemmän vaikeimmille reiteille. Saa nähdä mitä käsi siitä tykkää. Toivottavasti se kestää jo vaikeampien reittien työstämisen, sillä palan halusta päästä taas koittamaan mihin sitä pystyy.

Kiipeilyn lisäksi olen tehnyt paljon kehonhuoltoa keppi- ja kuminauhajumppaa ja kaikkia pieniä jumppahetkiä en ole jaksanut edes merkkailla ylös. Olen päättänyt panostaa taas joogaan, jos se ruoto rupeaisi taas pysymään suorassa, kun tekee säännöllisesti joogaharjoitukset eikä vain silloin tällöin.

Vaikka pystyn kiipeilemään, niin käsi ei ole täysin terve ja joka päivä yritän hoitaa ja jumpata sitä kuntoon. Kehonhuolto sana on saanut ihan uuden merkityksen ja toistaiseksi osaan ottaa rennosti ja antaa kropalle sitä lepoa mitä se tarvitsee. Hommasin kaikkien tosi fitness ihmisten suosiman putkirullankin. Rullailu tekee hyvää kipeytyneille käsille, kunhan ei nyt innostu liikaa. Vielä, kun tämä flunssa paranisi niin pääsisin jatkamaan treenailua.