Kun ranteeseen koskee, teet kaiken työn normaalisti
välillä vihlaisevasta kivusta huolimatta. Kun heräät viidettä kertaa yön
aikana, ja yrität saada lapsen taas nukkumaan. Kun nouset ylös seitsemältä
kahvin ja aamupuuron keittoon, miehen jäädessä sänkyyn nukkumaan. Kun nostat
kymmenettä kertaa lusikan lattialta, vain välttääksesi kiukun syötettäessä ja
annat lapsen syödä itse. Kun siivoat syömisen jäljet pöydältä, lattialta ja
vaatteista.
Kun kuuntelet koirien valitusta, siihen asti kunnes mies
nousee ylös ja ”pääset” ulkoiluttamaan koirat. Kun nostat lapsen miljoonatta
kertaa pois koirien ruokakupilta, kissan hiekkalaatikolta ja muista niin mielenkiintoisista paikoista. Kun lohdutat lasta useita kertoja päivässä elämän kolhiessa.
Kun edelliset treenit painaa kropassa ja haluat levätä, silti kannat ja
viihdytät lasta hänen sitä tarvitessa.
Kun oma-aika päivän aikana lasketaan minuuteissa eikä
tunneissa. Kun toimit kantojuhtana kiipeilyhallille mennessä, jotta voisit
hetken nauttia omasta harrastuksestasi. Kun treenin jälkeen käyt kaupassa
väsyneenä yrittäen muistaa, onko jääkaapissa muuta kuin valo. Kun viimeinen
ruokataistelu iltapuuron merkeissä on käyty ja lapsi saatu omaan sänkyyn
nukkumaan, huokaiset hetkeksi kunnes puolentunnin jälkeen kuuluu itkua ja taas
mennään.
Ei, äidit ei valita. Ne tekevät tarvittavat kotityöt ja
pitävät huojuvankin korttitalon pystyssä, jotta muilla elämä olisi helpompaa. Onneksi
on olemassa yksi voimavara, jolla jaksat kaikki huonosti nukut yöt ja sotkuisen
asunnon, äidin rakkaus pientä ihmistä kohtaan.
Melko tutun kuuloista settiä.
VastaaPoistaMinkä ikäinen beibi teillä on?
Kyllä kait äidit voivat, saavat valittaa. Ei liene heikkous.
Varmasti tuttua jokaisessa lapsiperheessä. Meidän pojulle tulee huomenna 7 kuukautta täyteen, ja merkkejä voimakkaasta omasta tahdosta alkaa näykyä. Totta kai äidit voi ja pitää valittaa jos siltä tuntuu, mutta silti jonkun ne työt on tehtävä. Itse koen että valittamalla joka päiväisistä asioista ei saavuta mitään vain hampaiden kiristelyä puolin ja toisin. En tykkää valittajista miksi siis muuttuisin sellaiseksi. Onneksi vauva-aika on loppujen lopuksi lyhyt aika elämästä.
VastaaPoistaJa miehille on turha valittaa, niitä pitää käskeä. Silleen voi saada vähän omaakin aikaa. Voimia arkeen!
VastaaPoistaKiitos! Kyllä mieskin välillä osaa yllättää kun pääsin yksin käymään keitaalla :)
VastaaPoistaOi, kyllä ne valittaa. Jos ei miehelle, niin sitten lapselle tai naapurin kakaroille :) Sana avautuminen on miusta parempi, kuvaavampi, koska joskus (väsyneenä tai turvonneena) ei mikään itsehillintä riitä estämään laaja-alaista asioiden kuulluksi tuomista. Sanainen arkku vaan napsahtaa auki ja sylkee sanasateen ilmoille tulituksen tavoin. Huhheijaa....
VastaaPoistaJa miulle voi hyvin valittaa, koska samanlaisessa paatissa olen tainnut soudella. Tiedän myös, miten hyvää se tekee, kun saa mielensä raivattua kiukkua aiheuttavista aiheista. Tiedä vaikka löytyisi ratkaisukeinojakin samalla.
Tsemppiä arkeen <3