sunnuntai 18. elokuuta 2013

Miesten maailma vain onko?


Kiipeily on vielä toistaiseksi hyvin miehinen laji tai valtaosa lajin parissa puuhastelevista henkilöistä on miehiä eikä Joensuun seutu ole poikkeus. Kun aloittelin kiipeilyä ei meitä naisia ollut kuin kourallinen. Olen aina kummastellut mikä saa naiset pysymään poissa seinältä, kun alkeiskurssille heitä ilmestyy kiitettävästi. Onko se kiipeilyn miehinen maailma vai fyysinen puoli joka pitää ja on pitänyt tämän seudun naiset poissa kiipeilyn parista. Pitäisikö naisille olla oma vuoro, jossa voisi olla oma itsensä ilman miehistä painetta suoriutua? Onhan niitä naisille suunnattuja kuntosalejakin. Aloittelevan naisen ei todellakaan kannata verrata itseään pidempään ja vahvempaan aloittelija mieheen, joka voi päästä sellaisia reittejä ylös missä nainen ei välttämättä saa pyllyään ylös patjalta.

Jos tarkastellaan kiipeilyn fyysisiä ominaisuuksia, en tiedä montaa muuta lajia jossa naiset ja miehet voivat tehdä yhtä vaikeita asioita. Maailman huippu naiset eivät paljon häviä greidissä miehille eipä ero ole suuri täällä koto Suomessakaan. Naiset ovat siis yhtä kykeneviä kiipeämään kovaa kuin miehet. Naisilla on omat vahvuudet joihin kuuluu parempi tasapaino, ja moni mies on varmasti kateellinen naisten kyvystä krimpata pienille otteille.

Yksi asia naisten olisi hyvä muistaa, miesten beta ei aina toimi. Kuinka monta kertaa olen kuulut että kokeile näin? Joo, hyvä idea ja parin kerran jälkeen saan usein todeta betan toimimattomaksi omalle kohdalle. Toisin sanoen naisten on parempi kiivetä omalla betalla, kun pituus ja voimat eivät välttämättä riitä samaan tapaan kuin miehillä. Naisten on mielestäni kuitenkin turha käyttää tekosyinä reitin pääsemättömyyteen omaa pituuttaan ja vähäisempää yläkropan voimaa, sen minkä niissä häviää pitää ottaa takaisin luovuudella. Erityisesti ulkona löytyy pienempiä vähemmän käytettyjä otteita ja huukkeja käyttämällä saa käsillä olevan rasituksen jaettua myös jaloille. Sitä on usein kykenevämpi kuin antaa itsensä uskoa ja aina kannattaa yrittää.

Ulkonäkö voi pettää, ja kyllä välillä huomaa aloittelevienkin miesten kuvittelevansa olevan kovia kiipeilijöitä ja pullistellaan kuka on kiivennyt mitäkin. Miehillä on jostain ihmeen syystä kilpailtava asiassa kuin asiassa, kuka vetää monta leukaa, voiko tuonne dynota, ja pääseekö reitin vain kahdella sormella jne. Testosteronin puhuessa tuntee itsensä vähäpätöiseksi, kun leukoja ei nouse ja eikä dynot irtoa. Mieli tekee luikkia hiljaa hallilta kotiin. Tuolloin on parempi muistuttaa itseä olevansa ihan yhtä hyvä, mutta eri asioissa. Monesti vertailut toisiin on ahdistavaa, jokainen on yksilö omine vahvuuksineen. Miehet ja pojat pysyvät poikina, joille leikkimielinen kilpailu sallittakoon.

Yksi asia mitä en ymmärrä on se, että greidi kertoisi kenen kanssa voi kiivetä ja olla ystäviä (onneksi en ole siihen juuri törmännyt). Omalta kohdaltani voin sanoa, että useimmat kiipeilykaverit kiipeävät alhaisempaa greidiä kuin minä. Monista vähemmän kiivenneistä kavereista on tullut todellisia ystäviä, joiden kansa on kiva jakaa ilot ja surut. Ja kyllä, naiset tykkää jutella. Erityisesti useamman naisen porukka saattaa viettää aikaa kiipeilyn parissa monta tuntia, välillä kiiveten ja välillä maailman menoa ihmetellen. Noilla kerroilla suorittaminen jää vähemmälle ja nautitaan hyvästä seurasta. Loppujen lopuksi kiipeily on hyvin sosiaalinen laji, jossa hyvä porukka on tärkeintä eikä se kuka kiipee miten kovaa.  

Tässä hyvä ajatuksia naisten kiipeilystä.

8 kommenttia:

  1. Alussa ongelmana voi olla se, ettei uskaltaudu hyvien kiipeilijöiden seuraan. Kiipeilyn ollessa yksilöllistä suorittamista, on vaikea mennä joukon jatkoksi heikoksi lenkiksi. Hyviltä, kokeineilta kiipeilijöiltä oppii paljon, kun onnistuu ylittämään oman epävarmuuden kynnyksen.

    Myöhemmin varmaan astuu kuvioon miesten ja naisten välinen (näkymätön) vertailu, mikä tosiaan on pyllystä. Mielessä herää pieni kateuden pistos ja sen myötä syttyy palo olla parempi, yrittää enemmän, löytää itselle sopivat keinot.

    Se tässä lajissa on mielenkiintoista, että jokaisella on omat erityiset vahvuutensa ja heikkoutensa. Vahvuuksia pitää vaalia ja ottaa aktiiviseen käyttöön mutta heikkojakin pitää treenata, jotta saa kokoon toimivan kokonaisuuden. Mutta tämä tekeekin kaikista yksilön, jolloin yksi toimii yhdelle, toinen toiselle. Ennemmin naisten pitäisi tosiaan keskittyä luovuuteen ja kropan ulottuvuuksien hyödyntämiseen niin lyhyydessä, pienuudessa, ketteryydessä kuin liikkuvuudessa.

    Ja onneksi greidi ei määritä ystävyyden rajoja! Kyllähän sitä miettii, että onko sitä vaan tympeä ylimääräinen ratas tällä omalla ontuvalla greiditasolla. Hyvät kiipeilijät vaan on niin pelottavia aloittelijan silmissä :D

    VastaaPoista
  2. Hyvin kirjoitettu ja myös tuo linkkaamasi kirjoitus oli kiinnostavaa luettavaa. Tuli oikein ikävä yhteisiä kiipeilyjä teidän kanssa ja muutenkin mieli halajaa jo seinälle (tai kalliolle). Ehkä loppuviikosta/viikonloppuna vois kokeilla varovaisesti sisäboulderointia. Valjaisssa tuskin pystyn roikkumaan vielä hyvään toviin.

    VastaaPoista
  3. Se on varmasti totta kaikkille, että pidempään lajia harrastaneet näyttää pelottavilta aloittelijan silmissä, mutta silloin on hyvä muistuttaa itseään kaikki ovat olleet aloittelijoita josksus. En minäkään ole ollut samanlainen kuin mitä olen nyt, joskus olin ujo hiljainen aloittelija joka kateellisena katsoi muiden kiipeilyä. Tuon tunteen voi vieläkin muistaa, kun kokenut kiipeillijä menee reittiä joka näyttää mahdottomalta itselle. Vuosien päästä roikun itse samalla reitillä. Se mitä varmaan yritän sanoa, että on sitä sitten mies tai nainen, niin aina kannattaa yrittää ja pakottaa itsensä pois comfort zonelta, sillä silloin voi oppia ja kehittää itseään.

    Vertailut toisiin on todellakin hanurista, enkä olisi itse voinut kirjoittaa paremmin heikkouksista ja vahvuuksista. Todellakaa greidit ei sanele ystävyyttä, etkä Dru missään mielessä ole ylimääräinen ratas vaan mahtavaa seuraa niin siällä kuin ulkona :)

    Minullakin on ikävä yhteisiä kiikkuja. Toivottavasti Neela pääset taas liikkumaan ja kiipeemään, muista vain ottaa varovasti ;) Oliskohan ensi viikolla mahdollista järjestää yhteiskiikut.

    VastaaPoista
  4. Tää makaa telakalla vielä tämän viikon, ei kuulemma ole töihin loppuviikosta asiaa. Joten ens viikon loppupuolella vallataan Keidas tai joku muu paikka! Todennäköisesti on sadesää kuitenkin, kun nää huikeat elokuun päivät valuu hukkaan räkänä.

    Kiitos ystävyydestä ihanat - teiltä oppii paljon <3

    VastaaPoista
  5. Hyvä kirjoitus, jota rohkenen hieman kommentoida miehen katsantokannasta.

    Olen samaa mieltä siitä, että harvassa on vastaavat lajit, missä molemmat sukupuolet voivat tehdä aivan yhtä vaikeita asioita. Miesten ja naisten fyysiset ominaisuudet ovat totta kai erilaisia, mutta pelkkä voima tai ulottuvuus ei monestikaan paljon auta, jos ruoto on kuin rautakanki. Ja voiman mukana tulee sitten myös sitä kehoa raahattavaksi. Ja kyllä: valittaa voi myös siitä, että pienemmän ihmisen tekemä alku on mahdoton minulle, vaikka kysehän on vain treenin puutteesta. Eli marista voi molempiin suuntiin.

    Miehenä on toki vaikea arvioida, miten naiset asian kokevat, mutta minä en ole koskaan tullut ajatelleeksi, että kiipeily nähtäisiin jotenkin "miehisenä maailmana" ainakaan Joensuussa, olkoonkin valtaosa harrastajista miehiä. Tuoko miesten läsnäolo tosiaan jotain ylimääräistä painetta kiipeilyyn? Toivottavasti ei. Muistan kun eräs naiskiipeilijöistämme mainitsi jotain "äijäjutuista", mitä me muka puhutaan, ja repesimme naisissa ja miehissä nauramaan, että eipä kyllä paljon vähemmän äijäjuttuja voi kuulla kuin meiltä. Minä ainakin näen porukkamme tasa-arvoisena, joka ei kiipeilyn suhteen piittaa siitä, mitä pukukoppia joku käyttää. Voin olla väärässä, mutta en muista kuulleeni tai edes aistineeni ajatuksia siitä, että vaikkapa joku reitti olisi "miehille tarkoitettu". Kuulostaisi lähinnä säälittävältä.

    Mitä tulee kisoihin, niin on totta, että me miehet päädymme useammin älykääpiökisoihin, mutta ei kenenkään koskaan pitäisi joutua tuntemaan mitään alemmuutta moisesta, koska kyseessä on viaton hupi, eikä siinä oikeasti edes katsota kuka "voittaa". Kunhan kaikki kokeilee, ja ehkäpä joku onnistuu. Yhtä paljon se on kannustusta kuin kisailua. Kuten kirjoitit, näinä levottomina hetkinä on syytä muistaa, että ihmiset on hyviä eri asioissa, mutta kenties meillä miehillä on aavistus enemmän taipumusta tuoda omaa erityisosaamistaan esille.

    Viimeinen kappale greidi-ystävä-korrelaatiosta hämmentää. Ei kai kukaan ajattele noin? Ei olisi montaa kiipeilijäkaveria minulla, jos porukka tuijottaisi greidejä. Siinä seinän juurella kaikki kuitenkin on ihan samalla tasolla, ja siinä kaikki toivottavasti viihtyvät omasta ja muiden sukupuolista ja greideistä riippumatta.

    VastaaPoista
  6. Aivan loistava kirjoitus.
    Kyllä minustakin kiipeily on aika miehinen laji harrastuksena, mutta kilpatasolla erittäin tasa-arvoinen. Ainakin minusta miehien on helpompi aloittaa kiipeily sekä voiman että ulottuvuuden puolesta, mutta naiset tulevat nopeasti rinnalle ja jopa ohi, kun tulee kyseeseen kestävyys, sinnikkyys ja tekniikka.

    Miehisyys tulee minusta esille erityisesti sisäreiteillä ja siellä vielä bouldereilla. Reitintekijöissä saisi olla enemmän naisia. Silloin helpommankin pään reiteissä (4-6a) olisi enemmän teknisiä ja liikkuvuushaasteita kuin dynoja, kurotuksia ja voimavetoja (keksinköhän minä tämän sanan itse) ja siten naisilla etulyöntiasema jäykkiin ja pitkiin miehiin. ;)

    VastaaPoista
  7. Risto: totta kankeilla miehillä on omat haasteensa teknisissä reiteissä, siksipä meillä kaikilla on omat vahvuudet ja heikkoudet. Itsellä ei ole mitään ongelmaa sen suhteen mitä pukukoppia kiipeilykaveri käyttää, mutta voin kuvitella joillakin naisilla olevan, ehkä joskus alku aikoina saatoin itse kokea oloni hyvin epävarmaksi itseä parempien miesten joukossa. Mielestäni tämän seudun kiipeilijät ovat hyvin avointa porukkaa ja kaikki ovat tervetulleita sellaisena kuin ovat, ja voi olla meistä naisista löytyy enemmän äijämäisyyttä kuin monesta miehestä ;)

    Tuskin on olemassa vain miehille tai naisille tarkoitettuja reittejä (toivon ainakin niin), mutta jotkut voimaa vaativat reitit on haastavampia naisille samaa voidaan tietysti sanoa miestenkin kohdalle, kun kyseessä on tasapainoa vaativa reitti. Huomaa haastavampia, ei mahdottomia. "Kisailuja" katsellessa olen täysin vakuuttunut siitä, että miesten on vain välillä tarve saada mahtailla omilla taidoillaan. No toisaalta, jos sitä ei itse kehuisi itseään ja näyttäisi miten hyvä on, niin ei kai sitä kukaan muukaan tekisi?

    Nora: Olen samaa mieltä monet asiat puoltavat sitä, että kiipeilyn aloitus on luonnollisempaa miehille. Riippumatta lähtötasosta miehillä tuntuu olevan voimaa käsivarsissa, joka voidaan tarpeen tullen ottaa käyttöön kun naisten on heti alusta alkaen keskityttävä tekniikkaan. Olen samaa mieltä, että boulderissa miehisyys korostuu, kun tarvitaan enemmän maksimi voimaa kuin köysireiteillä.

    Ehkä siksi minulla on viha rakkaus suhde boulderointiin, koen sen haastavampana ja monesti huomaan käsivoiman vähyyden rajoittavan kiipeämistäni. Kun taas köyden päässä olen kotonani, eikä reitin ylös pääsy yleensä jää kestävyydestä kiinni. Mä allekirjoitan tuon reitintekijä pointin, ihan liian vähän näkee naisia pyörittelemässä otteita. Naisten tekemät reitit varmasti poikkeaa miesten versioista, kun eikä greidi muodostu otteiden pitkistä väleistä vaan teknisemmistä muuveista.

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoista pohdintaa ja keskustelua. Liityn keskusteluun vähän jälkijunassa, reissun päällä elää vähän pimennossa.

    Aivan kuten Suomessakin olen reissussa huomannut, että kallioilla naisedustus on heikompaa. Ja sitäkin useammin hameväki tyytyy yläköysittelemään. Näen kuitenkin kiipeilyn yhtenä tasa-arvoisimmista harrastuksista / lajeista. Olen reissussa jutellut paljon eritasoisten ja erilaisten kiipeilijöiden kanssa, enimmäkseen tietysti miehien, enkä koskaan ole kokenut lajia ns. miehiseksi. Itseäni huvittaa myös miesten tapa välillä "kisailla", mutta mielestäni on hienoa, että miehet vielä vanhempanakin osaavat leikkiä ja huvitella, olkoonkin kuinka hölmöä. Oma näkökulmani on luonnollisesti subjektiivinen.

    Mutta koska naiset ja miehet ovat erilaisia, johtunee se sitten geeneistä tai kulttuuristamme tai sekä että, voisi yhtä hyvin pohtia mikä houkuttelee kiipeäviä naisia lajin pariin? Ollaanko me yksilöinä jotenkin poikkeavia? Vai ollaanko me vaan yksilöitä?

    VastaaPoista