Huomasin muutama vuosi sitten, että tykkää lukea blogeja ja
erityisesti kiipeilyä käsitteleviä. Tietyllä tapaa pidän siitä, että pääsee
kurkistamaan jonkin elämään oli se tuttu tai tuntematon. Henkilökohtaiset
tarinat ja opetukset kiehtoivat, ja nykyisin huomaan seuraavani useampaa blogia
säännöllisesti. Osa blogeista
käsittelee kiipeilyn treenausta toisten keskittyessä omiin kokemuksiin ja
kiipeilyn tuomaan fiilikseen. Jäin koukkuun raskauden aikana äitiydestä
kertoviin blogeihin. Oli lohduttava huomata, että muillakin äideillä on
ongelmia ja vauva aika ei ole ruusunpunaista, en siis ole mikään poikkeus jos
välillä ahdistaa. Miksi sitten aloittaa oma blogi, eikö niitä ole ihan
riittävästi? Kyllä varmasti, ja tuskin omat ajatukset tuovat maailmaa
mullistavaa näkemystä, mutta ehkä se ei ole tämän jutun tarkoituskaan.
Minua on useampi pyytänyt kirjoittamaan, ja tähän asti olen
kieltäytynyt kohteliaasti. Jotenkin on tuntunut hassulta, että joku lukisi
tekstejäni. Ehkä taustalla on ollut pelko, että ketään ei oikeasti kiinnostaisi
tai en osaisi ilmaista itseäni tarpeeksi hyvin. Mitä enemmän olen pohtinut
asiaa sitä enemmän olen vakuuttunut millään edellä olevista asioista ei ole
väliä. Teen tämän itseni vuoksi.
Tämän blogin tarkoitus on pohtia ja tallentaa muistoksi omia
ajatuksia äitiyden ja kiipeilyn yhdistämisestä. Siitä tulee matka äidiksi
kasvamisesta ja sen tuomista haasteista. Miten yhdistetään rakas harrastus ja
omat unelmat pienen ihmisen tultua taloon. Samalla haluan jakaa omia kokemuksia
ja havaintoja perhe kiipeilystä vai onko se edes mahdollista? Tarkoitus on
tallentaa omia treenejä, jos niitä voi edes treeneiksi sanoa, onnistumisia sekä
epäonnistumisia.
Hyviä fiiliksiä parin vuoden takaa ennen raskaaksi tulemista.
